1+4+1 = Pöytä

Puuuu-uuh! Puhallan ilmaa väsähtäneeseen blogiin ja huokaisen helpotuksesta, sillä nyt "palapelipöytä" on oikeasti postausta myöten valmis!

Asuntoon on kaivattu pöytää vuodesta 2013, mutta pöydästä ei ole ollut niin hyvää visiota, että valmista olisi aikaisemmin syntynyt (muutaman kulahtaneen suunnitelman ehti hyvin parissa vuodessa tehdä). Syksyllä 2015 aloin kuitenkin puuhata jotain, joka johti yllä kuvattuun kokonaisuuteen, pöytään.

Kokonaisuus on aika vahva sana, koska minulla ei ollut selkeää loppuun mietittyä visiota tai suunnitelmaa oikeastaan missään vaiheessa, mutta valmista kuitenkin tuli!

Palaset tähän projektiin haalin matkan varrelta. Uudistin syksyllä 2015 jo kertaalleen Tikkakosken ompelukoneen jalan, "johonkin pöytään". Alkuperäinen postaus jalasta löytyy täältä, mutta ihanainen koralli väri vaihtui vielä loppusuoralla valkoiseen.
 

Kantta vartenkaan ei ollut mitään valmista suunnitelmaa, mutta marraskuussa 2015 kävin Barcelonassa, ja hullaannuin vanhoihin lattialaattoihin, joita oli AirBnB-asunnossamme, kahviloiden ja kauppojen lattioissa, katukivinä ja vaikka missä. Mutta ei myytävänä niin missään! Tai ainakin siltä näytti...

(Eikö niitä laattoja tullut enempää kuvattua?)

Kunnes kohdalle sattui Studio Pinar Miro. Pälyilin ja häälyin studion ikkunan takana niin kauan, että studion omistaja avasi minulle oven. Olin niin innoissani laatoista, että hän suostui myymään minulle näytekappaleita. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kunnes järkeennyin ja valitsin neljä samanlaista laattaa, joista yhdistämällä saa suuremman geometrisen kuvion.

Laatoista on mainittava, että ne tehdään käsityönä hydraulisella prässillä, ja jokaisen tekemiseen menee viisi minuuttia. Se ei kuulosta paljolta, mutta teolliseen tuotantoon verrattuna se itse asiassa on aikamoinen panostus. 

Laattaprässi. Se on iso.

Pöydän kansi ei syntynyt pelkistä laatoista, vaan se tarvitsi rungokseen ja laskupinnan jatkeeksi puuta. Päädyin mäntyantipatioineni ja nuukuuksissani koivuun, ja aikaisempi liimapuupostaukseni liittyykin juuri tähän pöytään.

Koivua ja komiat laatat.

Ja eilen oli se hieno päivä, kun viimein levitin laatoille suoja-aineen, eli pöytä on kaikin tavoin valmis. Kotona en saanut sitä kuvattua, koska ilta jo pimenee, mutta eiköhän se jossain postauksessa tule vielä näkymään kotioloissa.

Monomaanikon tyyny

Monomonomonomonomonomaniaa! Näin kaupassa tällaisen neuletyynyn, ja ihastuin kertaheitolla. Mittakaavalla leikkiminen ja pieni hulluus yhdistettyinä kirkkaisiin väreihin ovat vain jotain, mitä en voi vastustaa. Ajattelin, että äkkiäkös siinä kauan menee, jos tuollaisen tekee itse. Ja menihän siinä.

Alkuperäinen idea ja kuva: Design House Stockholm

Tekniset tiedot: Lankana on Novitan Nalle ja puikon paksuus 3,25. Loin puikoille 40 silmukkaa, ja lähdin reippaasti kokeilemaan, minkä paksuinen tuubista tulee. Aika paksu, kuten huomata saattaa. Tyyny syntyy neulomalla pelkkää oikeaa, yhteensä viisi lankakerää Unohdin mitata lopullisen pötkylän mitat ennen päättelyä, mutta neuloin ehkä viisi metriä.

Neuleeseen upposi muutama tovi. Pelkän oikean kutominen ei vaadi suurtakaan keskittymistä, joten neule oli mukana muun muassa TV:tä katsellessa, kavereiden kanssa juorutessa, bussissa ja lentokentällä. Kaikenlaista sen ääressä tulikin pohdittua. 

Neule kävi kanssani mutkan ulkomailla, enkä tohtinut yrittää metallisten sukkapuikkojen viemistä kolmen eri lentokentän läpi. Siispä ostin matkaa varten Knit Pron koivupuisen pyöröpuikon, jossa on irrotettava 80 cm:n kaapeli. Pienen epäuskon kanssa taistelin neuleen puikolle ja kokeilin neuloa työtä eteenpäin Magic Loopilla. Mutta mutta. Silmukat olivat kireällä kuin viulun kielet, ja olin jo aikeissa luopua koko pyöröpuikosta. Epätoivoisen Googlettamisen jälkeen törmäsin hienon hienoon neuletekniikkaan nimeltä Half Magic Loop. Ohje mm. täällä.

Tein pötkylästä solmun tällä animoidulla ohjeella ja päättelin päät yhteen silmukoimalla, ohje taas vaikkapa täällä.

Ja sitten. Silloin tällöin minulta kysytään, onko tekemäni X kopio jostain, tai suunnittelinko X:n ihan itse. Välillä tällainen turhauttaa, mutta kyllä, saan netistä, lehdistä ja TV:stä vaikutteita ja hyödynnänpä myös suoraan muiden ohjeita ja ideoita. En kuitenkaan koe siitä tunnontuskia, koska etupäässä tekemistäni ohjaavat halu tehdä itse, kokeilla ja oppia. Bloggaaja on paasannut. 

Loppuun söpö kissakuva (jes, parvekekausi on auki!)

Seinäruusut

Vuokra-asunnon tylsää maalarinvalkeaa seinää voi piristää monin tavoin koskematta pensseliin ja poraan. Ehdoton suosikkini seinien pikatuunaukseen on teippi, monissa eri muodoissaan. Tässä parhaat kokemukset, suositukset ja varoitukset vuosien varrelta.

Yksikään projekti ei ole vaikea toteuttaa, aikaa vain menee viidestä minuutista yhteen iltaan. Aloitetaan nopeimmasta.

Rastit seinällä

Rastin tai muunlaisen asteriksin voi toteuttaa käden käänteessä. Nämä rastit jäivät olkkarin seinään erään kuvaussession jälkeen, ja laiskuuttani totesin, että nehän sopivat sinne oikein hyvin. 

Teippinä on vihreä sähköteippi. Se on kokemukseni mukaan paras teippi seinäkoristeluun. Se ei jämähdä kiinni eikä siitä jää liimatahroja, ainakaan näin vuoden seinässä olon jälkeen.

Värähtelyä

Uusimpana ja lyhytkestoisimpana komeutena olohuoneen seinää koristi washiteippi (aka paperiteippi), joka kuvasi jonkinlaista seismografin tai sydänkäyrän viivaa. Washi on teippinä kevyttä ja sen liima on melko heikkoa, joten se ei pysynyt epätasaisessa seinässä paria vuorokautta pidempää. Harmi! Washiteippiä saa vaikka missä väreissä ja kuvioitunakin. Saatan ottaa sekä teipin että aiheen kanssa uusintaottelun jossain vaiheessa.

Vappu aina 

Kennopaperia voi tehdä itse, ja sehän on jo syy sinänsä tehdä sitä! Kennopaperipallon hienon kuvallisen ohjeen löytää Bambulan blogista. Tein omani puolikkaalla paperimäärällä, jolloin koristeesta tulee puolipallo. Puolipallot kiinnitin seinään karhun tarralla. Karhun tarra on tarpeeksi jämäkkää pitämään koristeet seinässä mutta myös tarpeeksi nöyrää, jos silmäniloja tulee tarve  siirtää.

Nämä kennopaperipuolipallot tein itseasiassa jo viimevuoden puolella pehmentämään taanoisten hevisynttärien tunnelmaa. Nyt keväällä siirsin ne kaikki parveilemaan eteiseen, josta jouduin irrottamaan edellisen eteisen komistuksen (nyyh), graafisen teippitaideteoksen.

Graafinen teippitaideteos

Tämän luomuksen tein yhden illan (ja alkuyön) inspiraatiossa. Materiaalina oli kaapista löytynyt urheiluteippi, jota ei kenenkään teippitaitelijan tule käyttämän! 

Urheiluteippi vaikutti hyvälle idealle, mutta. Luomisvaiheessa teippi venyi, ja ajan kanssa se alkoi palautua alkuperäiseen mittaansa. Työ siis kutistui seinällä. Teippi myös väsyi ja alkoi retkottaa kohdassa, jossa olin vetänyt sitä kulman yli. (Ok, nämä ominaisuudet voivat päteä sähköteipilläkin, johon olen päättänyt tarttua, jos tällaiseen tulevaisuudessa ryhdyn.) Viimeinen naula urheiluteipin arkkuun lyötiin kun irrotin väsyneet ja kutistuneet teipit. Viimeisillä voimillaan teippi nimittäin vei mukanaan osan seinän pinnoitteesta! OMG! Pääsinpä käyttelemään tasoitetta... JA teipistä jäi melkoiset liimatahrat seinään. Niitä olikin kiva putsailla lakkabensiinillä. Never again, urheiluteippi! 

Mutta kyllä meillä oli teippiteoksen kanssa hyvät yhteiset kaksi vuotta, eli teos pysyi katselukelpoisena hyvän ajan.

Kaunis, kaunis kuvastin

Ennen ja jälkeen. Keveni!

Pääsiäisviikonlopun pikaprojekti oli peilin päivitys 80-luvulta tähän päivään. Homma ei ollut suuren suuri, ja kanssa-asukkaan iloksi päätin tehdä sen pääasiassa meillä kotona!

Ensimmäinen vaihe oli kulahtaneiden koivukehysten purkaminen. Se tapahtui yksinkertaisesti poistamalla takalevystä niitit. Sitten peili olikin jo paloissa. Päätin säästää takalevyn ripustimineen ja liimata sen peilin taakse lisäämään tukea. Sirkkelöin takalevystä kaistaleen molemmista sivuista ja alareunasta, jotta levy on hieman itse peiliä pienempi.

Valmiina liimattavaksi

Liimasuositukset hain rautakaupasta. Aikaisemmin olen käyttänyt silikonia menestyksellä melko raskaidenkin taulupohjien kokoamiseen, mutta peili on suhteessa painavampi, ja vaatii järeämpää liimaa. Tässä siis uusi kaverini: Cascon SuperFix, "Final Strength 5 000 kg/m2". Wow.

Liimaa!

Vielä isompi "wow" on tämä oranssi silikonipuristin. Aika miehinen olo tuli noin järeän liimapyssyn kanssa. Ja värikin on kerrassaan miellyttävä. (En kuitenkaan valinnut puristinta värin perusteella!) Liima oli sangen riittoisaa, joten vieläkin voisi liimata jotakin johonkin. Hmm...

Liimausvaihe oli vaihteeksi niin hektinen, että siitä ei tullut kuvaa. Mutta aina vain on tärkeää valmistella liimaus hyvin ja kohdistaa kappaleet.

Loppusilauksena piirtelin peiliin testimielessä efektejä. Kun välineenä on liitutaulutussi, piirustuksen voi pyyhkiä pois ja luoda jotain uutta kun siltä taas tuntuu. Nyt peilin kulmaan syntyi kolmioita.

Ja ihana kevät, viimein on valoa kuvata!

Etnotyynyt

After...

Mutkien kautta ja ajan mittaan käsiini päätyivät ihana vanha tyyny ja jonkilainen kirjottu kassi, josta otin talteen siistinä säilyneen toisen puolen. Ompelin kumpaankin uuden  takakappaleen puuvillasekoitekankaasta. Tyynyliinan saa tehtyä helposti ja ilman vetoketjua kirjekuori-mallilla. Sisätyynyt ostin kierrätyskeskuksesta. Hienoa helposti!

... and before

Liimapuulevyn valmistusohje uuvateille

Tähän postaukseen minua innoitti se, että olin täysin unohtanut, miten liimapuuta tehdään. Kerran aikaisemmin olen liimapuuta tehnyt, mutta nyt olin sen lahjakkaasti unohtanut. Olin projektini äärellä ihan hukassa. Uuvattina. 

Kerrataanpa siis. Liimapuun idea: Voit koota haluamasi kokoisen siistin levyn, joka ei käyristy, vaikka se altistuu ilmankosteuden muutoksille. Ja siitä levystä voi sitten tehdä (melkein) mitä tahansa! Liimapuuta saa kaupasta valmiina, mutta missäs se hupi sitten on? No joo, yleensä olen laiska ja käytän valmista tavaraa, mutta nyt halusin jotain fancympää. Ja pitäähän liimapuuta osata tehdä.

Mallitapauksena tässä postauksessa on liimapuulevy, josta tulee osa pöydänkantta. Vastuuvapauslauseke: Tämä työ on tehty saatavilla olleiden työvälineiden mukaan enkä ole edes kovin hyvä harrastelija. 

Vaihe vaiheelta homma meni näin.

1. Hanki puutavara. Mitä olet tekemässä? Kuinka paljon puuta tarvitset? Ja muista työvarat!

Puun menekki riippuu tietenkin työstä. Sirkkeli syö terästä riippuen noin 3 mm per sahaus, vannesaha 1-2 mm. Höylä ottaa sen verran kuin haluat, mutta rimat, joista liimapuu kasataan, pitää höylätä suoriksi ennen liimapuun kokoamista, ja koko levy höylätään vielä tasaiseksi. Eli höyläysvaraa saa olla reippaasti! Höyläysvaraan vaikuttaa myös valitsemasi puutavaran laatu. Huono, kiertyvä puu pitää höylätä monta kertaa, ennen kuin siihen saa tasaisen pinnan. Lopuksi hiotaan. Eli puusta katoaa pölynä ilmaan melko paljon tavaraa, ja siihen pitää varautua!

Huomaa myös, että tasohöylän läpi ei saa laittaa minkä tahansa mittaista kappaletta, koska se ei välttämättä kulje koneen läpi. Jos olet tekemässä pienempää kuin höylä sallii, kappaleen voi tietenkin höyläyksen jälkeen sahata sirkkelillä oikean kokoiseksi. 

Toisaalta kappaleen leveys ei tietenkään voi olla syyn suuntaan vastaisesti höylää leveämpi, koska se ei mahdu oiko- eikä tasohöylästä (johon kappale työnnetään syynsuuntaisesti). Tätä isompi kappale kootaan useammasta erikseen höylättävästä liimapuulevystä, ja kappaleiden väliin tulee lamello-liitos. 

Menikö jo sekaisin? Mulla ainakin. Rautalangasta siis, levyllä on leveyssuunnassa maksimimitta ja pituussuunnassa minimimitta. Nyt käyttämälläni höylällä ne ovat:

Liimapuulevylläkin on kriittiset mitat

2. Sahaa raakalauta oikeaan mittaan

Tein liimapuun kolmimetrisestä 25*100 mm raakalankusta, joten työ alkoi sillä, että pätkin lankun työstettävän kokoisiksi 40 cm:n kappaleiksi sirkkelillä. Vannesaha olisi ollut parempi laudan katkomiseen, mutta se oli silloin hetkellisesti poissa käytöstä. 40 cm:n mitta tuli juurikin höylän vaatimusten mukaan, ei kappaleeni lopullisen koon! Joten muistapa tämä kun olet siellä puukaupoilla!

3. Höylää

Raakalautakappaleet eivät ole vielä tässä vaiheessa lopullisessa mitassaan, mutta ne kannattaa jo höylätä, niin lopulliseen mittaan sahaaminen ohjainten avulla helpottuu. Ensimmäisenä höylätään lankun kovera puoli oikohöylällä tasaiseksi. Kovera puoli siksi, että sen saa asetettua oikohöylän tasolle niin, että se pysyy painettaessa samassa asennossa. Varo sormia! (Ok, pöljä ohje, aina pitää varoa sormia...)

Höyläysjärjestys pätkittyyn raakalautaan

Kun kappaleen ensimmäinen sivu on tasainen, kaksi muuta höylätään sen ja ohjaimen avulla. Eli tasainen sivu asetetaan oikohöylän ohjainta vasten, ja kappaleen tulevat liimapinnat höylätään yksi kerrallaan. Nyt tasaisia sivuja on kolme kappaletta, ja enää sydänpuun puoli on raakapinnalla.

Kolme sivua höylätty, yksi odottelee vuoroaan.

4. Sahaa kappaleet halutunkokoisiksi rimoiksi.

Sahaa sirkkelillä tai vannesahalla, aina ohjaimen avulla, että kappaleista tulee suoria. Tässä projektissa sahasin vannesahalla, koska kappaleet olivat suhteellisen pieniä. Eli kolmelta sivulta höylätyt lankut menivät pituussuunnassa puoliksi. Nyt ollaan jo lähellä lopullisen riman mittoja, 45*25*400 mm, kymmenen kappaletta.

5. Höylää taas

Vaiheessa neljä sahatut uudet sahapinnat höylätään, jotta saadaan siistit liimauspinnat. Eli takaisin oikohöylälle.

Rimat valmiina liimattavaksi. Huomaa, että yksi sivu on edelleen höyläämättä!

6. Liimaa

Rimoissa on nyt yksi sivu höyläämättä, ja levy voidaan liimata. Liimaus valmistellaan huolella, koska liimapinta pysyy märkänä hyvin lyhyen ajan. Liimauksen pitää olla tehtynä noin 10 minuutissa! 

Asettele puristimet valmiiksi oikeaan mittaan. Liimauspöytä ja kiskopuristimet ovat parhaat välineet. Puristimia ei muuten koskaan voi olla liikaa! Liimapuulevyn tapauksessa puristusvoimaa pitää tulla rimoihin myös ylä- ja alapuolelta, jotta rimat eivät pullistu ylös sivusuunnasta tulevan puristuksen voimasta. Liimapuulevyn voi suojata puristimilta ylimääräisillä rimoilla, mutta tässä tapauksessa työstövaraa on niin paljon, että niitä ei käytetty. 

Kiskopuristimia mittaan säädettyinä liimauspöydällä. Nämä kaksi tulevat levyn päälle.

Lado liimattavat rimat valmiusasentoon puristinten päälle tai pidä puristimet holleilla. Ladontavaiheessa rimojen väleissä voi näkyä pieniä rakoja, mutta ne eivät haittaa, koska puristimet painavat ne kiinni. Tärkeää on, että joka toisessa rimassa sydänpuoli on ylös ja joka toisessa alas. Näin valmis levy ei myöhemmin käyristy, vaikka se hieman eläisi. 

Kun levy on tarkistettu, puristimet ovat valmiina ja niitä on mielellään kertaalleen sovitettu, rimojen liimapinnoista ladotaan yhtenäinen taso. 

Vasemmalla oleville rimojen liimapinnoille suditaan liimaa

Liimapinnoille levitetään pensselillä runsaasti puuliimaa, esimerkiksi Erikeeperiä. Kello lähtee juoksemaan nyt, eli aikaa on 10 minsaa! Runsaasti tarkoittaa siis sitä, että liimapinnoilla ei ole yhtään kuivaa kohtaa ja liimaa on ainakin millin kerros. Liima saa ja sen kuuluukin tursuta saumoista ulos kun puristimet kiristetään! Kun liima on sudittu, kappaleet ladotaan paikoilleen, rimojen alareunat tasataan ja puristimet vedetään tiukkaan kiinni. Ensin yläpuolelta puristavat, jotta levy asettuu tasaisesti, sitten sivuilta. Ajanotto loppuu nyt! Ja taas saa hengittää. Rimojen alareunat olisi voinut tasata, mutta kiireessä sattuupi...

Frankenstainin liimapuulevy

Kuivumista odotellaan puoli tuntia. Sen jälkeen ylimääräiset puolikuivat liimat kaavitaan pois levyn pinnalta. Liimoja on turha laittaa höylästä läpi.

(7. Sahaa)

Jos kappaleesi on jo siinä mitassa, että se menee ongelmitta tasohöylän läpi, onneksi olkoon! Voit hypätä vaiheeseen kasi ja höylätä levyn. Jos kappale on liian iso kerralla höylättäväksi, se pitää sahata sellaiseen mittaan, että se menee kappaleina höylän läpi. 

Leveys syysuuntaa vasten yli 40 cm. Liian iso höylään!

Siis whaaat!? Juuri kun on saatu aikaiseksi yksi kappale?! Juuri niin, eikä hätää. Kappaleet yhdistetään taas höyläämisen jälkeen. Tässä prokkiksessa levy siis piti puolittaa vannesahalla ennen vaihetta 8.

8. Höylää

Nyt on kasassa yksi (tai useampi) levy, joka ei kaikesta aikaisemmasta höyläämisestä huolimatta ole juuri mistään tasainen. Eli taas höylätään. Tason toinen puoli höylätään oikohöylällä riittävän tasaiseksi, että se ei keinu, kun sitä esim. painaa pöytää vasten (silloin sen voi syöttää tasohöylän läpi). Jos sahasit vaiheessa 7, höylää myös uudet sahapinnat oikohöylällä.

9. Höylää

Nyt mennään tasohöylälle, jolla kappale(et) höylätään lopulliseen paksuuteen tai lähelle sitä.

Voilá! Ja mitä tulee siihen, miksi liimapuu kannattaa tehdä itse eikä ostaa: Itse tehty vain on parempaa.

 

Oma vs. kaupan liimapuu.

Jos levy täytyy koota useammasta höylätystä levystä, kuten tässä työssä, ei olla ihan vielä maalissa.  Siirrytään siis vaiheeseen...

(10. Lamelloliitos)

Alkuperäinen liimapuulevy on siis tähän mennessä kasattu liimaamalla ja puolitettu kertaalleen, jotta se on mahtunut höylästä. Nyt höylätyt palat yhdistetään.

Yhdistäminen tehdään lamellolevyllä ja -jyrsimellä.

Jyrsimellä tehdään levyjen reunoihin kolot liitospaloille. 40 cm:n matkalle menisi kolme 20:n liitospalaa, mutta tässä tapauksessa käytettiin vain kahta. 

Levy kiinnitetään jämäkästi pöytään, jyrsin painetaan levyn reunaan merkin kohdalle ja jyrsitään.

Liimaa liitoksiin, puristus ja meillä on taas yksi levy.



Nyt levy on valmiina jatkotyöstöön, mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Yökyöpelin focaccia

Tällainen herkku syntyi tänään Wicked sweet kitchenin ohjeella. Hieman piti säveltää kun vaihdoin sormisuolan hienoon merisuollaan. Lisäksi laitoin pinnalle kuivaa timjamia ja rosmariinia. Ihanan mutkaton ohje, mutta vaivaamisessa ei kannata säästää omia vaivoja.

Namnam!

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivän puuhanumero tulee tässä. Tänään ei ollut tarkoitus tehdä mitään, mutta kaiken päälle raapaisin kasaan vielä postauksen. Itsensä yllättäminen onnistuu välillä. 

Päivän ensimmäinen sattuma oli roskakatoksesta suoraan sydämeen löytänyt sisustusdyykkaus.

Kuva on vangitsevan hieno. Aaltoileva julistepaperi ja särö lasissa vain parantavat löydöstä. Taulu innoitti pieneen tutkiskeluun, ja Wikipedista (tietenkin) selvisi, että kyseessä on Horst P. Horstin tunnetuin työ "The Mainbocher Corset". 

Kehys on vähintään yhtä kutkuttava kuin juliste. Ajattelin purkaa sen putsaamisen yhteydessä osiin, mutta raameja ei saanutkaan irti, sillä kehykset ovat varmaa Nielsen-merkkistä Länsi-Saksalaista tuotantoa! 

Lisäksi intouduin kaupassa kukkaostoksille. Ajattelin ostaa tulppaaneja, mutta ne ovat kissan suurta herkkua ja tuoksuvat turhan voimakkaasti. Sen sijaan ostin jotain hieman leikkokukkia (toivottavasti) pitkäikäisempää, aloe veran.

Istutin mini-aloen Iiittalan Kastehelmeen. Se on oikein nätti ruukku esimerkiksi mehikasveille.

Kastehelmessä oli viimekeväästä tähän päivään mehitähtiä, mutta ne väsähtivät talven mittaan.

Ystävänpäivän kunniaksi päätin myös leipoa. Oikea syy oli kylläkin margariinin lähestyvä eräpäivä, mutta olipahan sitten kaksi hyvää syytä! Aleksanterinleivokset ovat aina olleet suosikkejani, ja ne syntyivät piiiitkän ajan jälkeen pelottavan helposti.

Aleksanterinleivokset

1 dl sokeria

200 g voita / margariinia

1 muna

4 dl vehnäjauhoja

leivinjauhetta

2 dl vadelmahilloa

min. 4 dl tomusokeria

vettä

punaista elintarvikeväriä

50 g suklaata

Tee näin

Sekoita monitoimikoneessa tai käsin pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna ja sekoita. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan. Muotoile leivinpaperi pellille noin 25 * 35 cm vuokasi nuppineulojen avulla. Kauli taikina leivinpaperille ja  paista 175 asteessa n. 15 min. Anna levyn jäähtyä.

Leikkaa valmis levy kahtia ja levitä toisen puolikkaan päälle vadelmahillo. Nosta toinen levy täytteen päälle. Varo, levyt murenevat helposti! Sekoita tomusokeriin vettä ja elintarvikeväriä sen verran, että saat jämäkän mutta vielä notkean tahnan. Tomusokeria voi mennä enemmänkin. Levitä kuorrute leivokselle. 

Sulata suklaa mikrossa ja laita sula suklaa muovipussiin. Leikkaa pussista kulma pois ja pursota suklaa raitoina. Vedä marmorointi leivoksen pintaan cocktailtikulla. Jos suklaata jää, voit pursotella irrotettavia kuvioita leivinpaperille.

Jotta onnistut, älä nuukaile täytteen tai kuorrutteen kanssa. Pursota myös suklaaraidat reippaasti levyn ulkopuolelle, niin marmoroinnista tulee kaunis. Leikkaa levystä reunat pois halutessasi ja paloittele.

Lopuksi

Hemmottele itseäsi leivoksella!