Kaiken kesken: Liimapuulevyn valmistusohje uuvateille

Tähän postaukseen minua innoitti se, että olin täysin unohtanut, miten liimapuuta tehdään. Kerran aikaisemmin olen liimapuuta tehnyt, mutta nyt olin sen lahjakkaasti unohtanut. Olin projektini äärellä ihan hukassa. Uuvattina.

Kerrataanpa siis. Liimapuun idea: Voit koota haluamasi kokoisen siistin levyn, joka ei käyristy, vaikka se altistuu ilmankosteuden muutoksille. Ja siitä levystä voi sitten tehdä (melkein) mitä tahansa! Liimapuuta saa kaupasta valmiina, mutta missäs se hupi sitten on? No joo, yleensä olen laiska ja käytän valmista tavaraa, mutta nyt halusin jotain fancympää. Ja pitäähän liimapuuta osata tehdä.

Mallitapauksena tässä postauksessa on liimapuulevy, josta tulee osa pöydänkantta. Vastuuvapauslauseke: Tämä työ on tehty saatavilla olleiden työvälineiden mukaan enkä ole edes kovin hyvä harrastelija.

Vaihe vaiheelta homma meni näin.

1. Hanki puutavara. Mitä olet tekemässä? Kuinka paljon puuta tarvitset? Ja muista työvarat!

Puun menekki riippuu tietenkin työstä. Sirkkeli syö terästä riippuen noin 3 mm per sahaus, vannesaha 1-2 mm. Höylä ottaa sen verran kuin haluat, mutta rimat, joista liimapuu kasataan, pitää höylätä suoriksi ennen liimapuun kokoamista, ja koko levy höylätään vielä tasaiseksi. Eli höyläysvaraa saa olla reippaasti! Höyläysvaraan vaikuttaa myös valitsemasi puutavaran laatu. Huono, kiertyvä puu pitää höylätä monta kertaa, ennen kuin siihen saa tasaisen pinnan. Lopuksi hiotaan. Eli puusta katoaa pölynä ilmaan melko paljon tavaraa, ja siihen pitää varautua!

Huomaa myös, että tasohöylän läpi ei saa laittaa minkä tahansa mittaista kappaletta, koska se ei välttämättä kulje koneen läpi. Jos olet tekemässä pienempää kuin höylä sallii, kappaleen voi tietenkin höyläyksen jälkeen sahata sirkkelillä oikean kokoiseksi.

Toisaalta kappaleen leveys ei tietenkään voi olla syyn suuntaan vastaisesti höylää leveämpi, koska se ei mahdu oiko- eikä tasohöylästä (johon kappale työnnetään syynsuuntaisesti). Tätä isompi kappale kootaan useammasta erikseen höylättävästä liimapuulevystä, ja kappaleiden väliin tulee lamello-liitos.

Menikö jo sekaisin? Mulla ainakin. Rautalangasta siis, levyllä on leveyssuunnassa maksimimitta ja pituussuunnassa minimimitta. Nyt käyttämälläni höylällä ne ovat:

Liimapuulevylläkin on kriittiset mitat

2. Sahaa raakalauta oikeaan mittaan

Tein liimapuun kolmimetrisestä 25*100 mm raakalankusta, joten työ alkoi sillä, että pätkin lankun työstettävän kokoisiksi 40 cm:n kappaleiksi sirkkelillä. Vannesaha olisi ollut parempi laudan katkomiseen, mutta se oli silloin hetkellisesti poissa käytöstä. 40 cm:n mitta tuli juurikin höylän vaatimusten mukaan, ei kappaleeni lopullisen koon! Joten muistapa tämä kun olet siellä puukaupoilla!

3. Höylää

Raakalautakappaleet eivät ole vielä tässä vaiheessa lopullisessa mitassaan, mutta ne kannattaa jo höylätä, niin lopulliseen mittaan sahaaminen ohjainten avulla helpottuu. Ensimmäisenä höylätään lankun kovera puoli oikohöylällä tasaiseksi. Kovera puoli siksi, että sen saa asetettua oikohöylän tasolle niin, että se pysyy painettaessa samassa asennossa. Varo sormia! (Ok, pöljä ohje, aina pitää varoa sormia...)

Höyläysjärjestys pätkittyyn raakalautaan

Kun kappaleen ensimmäinen sivu on tasainen, kaksi muuta höylätään sen ja ohjaimen avulla. Eli tasainen sivu asetetaan oikohöylän ohjainta vasten, ja kappaleen tulevat liimapinnat höylätään yksi kerrallaan. Nyt tasaisia sivuja on kolme kappaletta, ja enää sydänpuun puoli on raakapinnalla.

Kolme sivua höylätty, yksi odottelee vuoroaan.

4. Sahaa kappaleet halutunkokoisiksi rimoiksi.

Sahaa sirkkelillä tai vannesahalla, aina ohjaimen avulla, että kappaleista tulee suoria. Tässä projektissa sahasin vannesahalla, koska kappaleet olivat suhteellisen pieniä. Eli kolmelta sivulta höylätyt lankut menivät pituussuunnassa puoliksi. Nyt ollaan jo lähellä lopullisen riman mittoja, 45*25*400 mm, kymmenen kappaletta.

5. Höylää taas

Vaiheessa neljä sahatut uudet sahapinnat höylätään, jotta saadaan siistit liimauspinnat. Eli takaisin oikohöylälle.

Rimat valmiina liimattavaksi. Huomaa, että yksi sivu on edelleen höyläämättä!

6. Liimaa

Rimoissa on nyt yksi sivu höyläämättä, ja levy voidaan liimata. Liimaus valmistellaan huolella, koska liimapinta pysyy märkänä hyvin lyhyen ajan. Liimauksen pitää olla tehtynä noin 10 minuutissa!

Asettele puristimet valmiiksi oikeaan mittaan. Liimauspöytä ja kiskopuristimet ovat parhaat välineet. Puristimia ei muuten koskaan voi olla liikaa! Liimapuulevyn tapauksessa puristusvoimaa pitää tulla rimoihin myös ylä- ja alapuolelta, jotta rimat eivät pullistu ylös sivusuunnasta tulevan puristuksen voimasta. Liimapuulevyn voi suojata puristimilta ylimääräisillä rimoilla, mutta tässä tapauksessa työstövaraa on niin paljon, että niitä ei käytetty.

Kiskopuristimia mittaan säädettyinä liimauspöydällä. Nämä kaksi tulevat levyn päälle.

Lado liimattavat rimat valmiusasentoon puristinten päälle tai pidä puristimet holleilla. Ladontavaiheessa rimojen väleissä voi näkyä pieniä rakoja, mutta ne eivät haittaa, koska puristimet painavat ne kiinni. Tärkeää on, että joka toisessa rimassa sydänpuoli on ylös ja joka toisessa alas. Näin valmis levy ei myöhemmin käyristy, vaikka se hieman eläisi.

Kun levy on tarkistettu, puristimet ovat valmiina ja niitä on mielellään kertaalleen sovitettu, rimojen liimapinnoista ladotaan yhtenäinen taso.

Vasemmalla oleville rimojen liimapinnoille suditaan liimaa

Liimapinnoille levitetään pensselillä runsaasti puuliimaa, esimerkiksi Erikeeperiä. Kello lähtee juoksemaan nyt, eli aikaa on 10 minsaa! Runsaasti tarkoittaa siis sitä, että liimapinnoilla ei ole yhtään kuivaa kohtaa ja liimaa on ainakin millin kerros. Liima saa ja sen kuuluukin tursuta saumoista ulos kun puristimet kiristetään! Kun liima on sudittu, kappaleet ladotaan paikoilleen, rimojen alareunat tasataan ja puristimet vedetään tiukkaan kiinni. Ensin yläpuolelta puristavat, jotta levy asettuu tasaisesti, sitten sivuilta. Ajanotto loppuu nyt! Ja taas saa hengittää. Rimojen alareunat olisi voinut tasata, mutta kiireessä sattuupi...

Frankenstainin liimapuulevy

Kuivumista odotellaan puoli tuntia. Sen jälkeen ylimääräiset puolikuivat liimat kaavitaan pois levyn pinnalta. Liimoja on turha laittaa höylästä läpi.

(7. Sahaa)

Jos kappaleesi on jo siinä mitassa, että se menee ongelmitta tasohöylän läpi, onneksi olkoon! Voit hypätä vaiheeseen kasi ja höylätä levyn. Jos kappale on liian iso kerralla höylättäväksi, se pitää sahata sellaiseen mittaan, että se menee kappaleina höylän läpi.

Leveys syysuuntaa vasten yli 40 cm. Liian iso höylään!

Siis whaaat!? Juuri kun on saatu aikaiseksi yksi kappale?! Juuri niin, eikä hätää. Kappaleet yhdistetään taas höyläämisen jälkeen. Tässä prokkiksessa levy siis piti puolittaa vannesahalla ennen vaihetta 8.

8. Höylää

Nyt on kasassa yksi (tai useampi) levy, joka ei kaikesta aikaisemmasta höyläämisestä huolimatta ole juuri mistään tasainen. Eli taas höylätään. Tason toinen puoli höylätään oikohöylällä riittävän tasaiseksi, että se ei keinu, kun sitä esim. painaa pöytää vasten (silloin sen voi syöttää tasohöylän läpi). Jos sahasit vaiheessa 7, höylää myös uudet sahapinnat oikohöylällä.

9. Höylää

Nyt mennään tasohöylälle, jolla kappale(et) höylätään lopulliseen paksuuteen tai lähelle sitä.

Voilá! Ja mitä tulee siihen, miksi liimapuu kannattaa tehdä itse eikä ostaa: Itse tehty vain on parempaa.

Oma vs. kaupan liimapuu.

Jos levy täytyy koota useammasta höylätystä levystä, kuten tässä työssä, ei olla ihan vielä maalissa. Siirrytään siis vaiheeseen...

(10. Lamelloliitos)

Alkuperäinen liimapuulevy on siis tähän mennessä kasattu liimaamalla ja puolitettu kertaalleen, jotta se on mahtunut höylästä. Nyt höylätyt palat yhdistetään.

Yhdistäminen tehdään lamellolevyllä ja -jyrsimellä.

Jyrsimellä tehdään levyjen reunoihin kolot liitospaloille. 40 cm:n matkalle menisi kolme 20:n liitospalaa, mutta tässä tapauksessa käytettiin vain kahta.