Jakkarat 2/2

Tämän postauksen myötä sinetöin jakkaraprojektin valmiiksi. Matka oli pitkä ja välillä kivinenkin, mutta ylpeänä voin sanoa, että nämä jakkarat ovat hienointa, mitä olen koskaan tehnyt.



Jalkojen valmistuksesta laitoinkin jo aikaisemmin postauksen. Nyt kerron jakkaroiden loppumatkasta, eli kansien valmistuksesta ja viimeistelystä.

 

Valitsin kannen materiaaliksi valkotammen. Se oli aika arvokasta puuta amatöörin työstettäväksi, mutta halusin oikeasti kovaa puuta. Tammi on myös todella kaunista. Puun sävyn lisäksi syykuviointi ja huokoset tekevät pinnasta todella kauniin ja elävän.

Lankkua sahalta ja kansien kaava. Lankusta tuli tuttuun tapaan liimapuuta.

Heksagonin on silmääni todella kaunis muoto ja se on aivan ylihelppo tehdä viivoittimen ja harpin avulla. Heksagoni piirretään ympyrän sisään ja jokainen kuusikulmion sivu on yhtä pitkä kuin alkuperäisen ympyrän säde. Symmetriaa kauneimmillaan. Yllä vannesahalla likimittaiseen muotoon leikatut kannet, joiden reunoissa on millin hiomavara. Hioin lopulliset mitat nauhahiomakoneella ja loppuviimeistelyt tein tasohiomakoneella.

Maalautin jalat Rakennus-Eleko Oy:llä. Tämä on nyt maksamaton mainos, mutta jälki oli niin hävyttömän hyvä ja hintaa tuli vain 30 euroa kappaleelta, että antaa mennä. Ja note to my self: älä turhaan värkkää rautakaupan spraymaalien kanssa, ihan kaikkea ei ole pakko tehdä itse.

Kansien pintakäsittelyn kanssa meinasi mennä sormi suuhun. Tammeni on todella huokoista, ja olisin halunnut huokoset mahdollisimman siististi umpeen korostamatta niitä. Niinpä perinteiset vahat eivät käyneet (vaha olisi jäänyt pehmeämmiksi kohdiksi huokosiin) enkä kelpuuttanut mitään täyteaineitakaan. Lakkaa inhoan. Niinpä päädyin tuotteeseen nimeltä Danish Oil. Siinä olevan hartsin olisi pitänyt tukkia huokoset, mutta kymmenennen käsittelykerran jälkeen totesin, että nyt on valmista, olivat huokoset tukossa tai eivät. Käytössä nähdään, valitsinko oikean pintakäsittelyn.

Ja tässä vielä kuva tilanteesta, josta projektin lähtikään liikkeelle (2 vuotta sitten!!!): pienoismallit pahvista, rautalangasta ja teipistä. Ai että kun on väkerretyt, mutta aika näköisethän näistä tuli!

Jakkara 1/2

Blogin puolella on ollut hiljaista, koska olen puuhastellut kahden ikuisuusprojektin parissa. Jotta saan jotain postattua, teen nyt osajulkaisun toisesta projektista, jakkaroista.

Jakkaroiden malli on internetin ihmemaailmasta ja Pinterestistä pöllitty ja säädetty omille taidoille sopivaksi. Suunnitteluun pikkuvinkki: Kolmijalkainen jakkara ei keinu yhtä helposti kuin nelijalkainen. Nämä jakkarat tulevat siis kolmella jalalla, jalat teräksestä ja kansi puusta.

Hieman tarkemmin designista. Halusin tehdä niin sanotut "Hairpin leg" -jalat. Klassinen malli on peräisin 50-luvun Tanskasta. 

Kuvan lähde

Jalkoja voi ostaa monessa eri mitassa ja kuosissa, mutta perusajatukseltaan design on varsin yksinkertainen. Ja DIY-ihmisen iloksi netistä löytyy monta hyvää ohjetta näiden kaunokaisten valmistamiseen. Parhaimmat ohjeet ovat mielestäni tässä, tässä ja tässä videossa (viimeinen video on puoliksi mainosspämmiä, mutta työvaiheet ja ideat on kuvattu hyvin).

Kuten videoista käy ilmi, mitään standardoitua välinettä jalan taivuttamiseen ei tarvitse olla, vaan sen voi melko helposti tehdä itse. Työvälineiden valmistamisessa tukeuduin yllä luettelemistani video-ohjeista ensimmäiseen. 

Materiaaleiksi taivuttimeen sopivat kulmarauta sekä huonekalu- ja vesiputki, viimeistä kahta eri kokoa siten, että kapeampi mahtuu suuremman sisään. Muukin putki käy, vesiputkea oli saatavilla. 

Hioin pinnoitteet pois vesiputkista sorvin ja hiekkapaperin avulla. Hitsasin kappaleet ohjeen mukaisesti yhteen siten, että halkaisijaltaan suurin putki tuli kiinni kulmarautaan ja kapeammat huonekaluputkeen. On tärkeä sovittaa taivuttimen palaset oikeille paikoille varsinaisen väännettävän terästangon avulla, jotta taivutin toimii (tämä käy hyvin ilmi ohjevideolla). Alla olevan kuvan ottamisen jälkeen leikkasin huonekaluputken päässä olevaa putkea noin sentin lyhyemmäksi, jotta palat sopivat paremmin yhteen.

Valmis taivutin

Koska käytettävissäni oli massiiviseen pöytään pultattu järeä ruuvipenkki, kiinnitin valmiin taivuttimen penkkiin ja aloin vääntää tankoja. Taivutin voi siis olla todella yksinkertainen väline, eikä sen kanssa tarvitse mielestäni hifistellä turhia.

Materiaalina itse jalkoihin on hehkutettu pyöröteräs, halkaisija yksi senttimetri. Ostin erehdyksessä aluksi vedettyä pyöröterästä, mutta se on niin vahvaa, että taivutin oli hajota. Hehkutetun teräksen vääntämiseen riittävät käsivoimat ja väännin.

Ja vääntö!

Taivuttimella syntyy kuvan mukaisia "haarukoita". Kun taivuttamisen ensimmäinen vaihe oli takana, varmistin, että haarukat ovat suoria. Tämän voi testata laittamalla taivutetun kappaleen pöydälle, jossa sen tulisi maata tasaisesti. Jos (ja kun) haarukka ei ota tasaisesti pöytään, sitä hienosäädetään. Taas käytetään ruuvipenkkiä, mutta hienosäätöön riittävät käsivoimat. Huomaa, että tanko on suojattu penkin puristimilta alumiinikulmaraudan palasilla (näkyvät kuvassa huonosti mutta ovat puristimen leuoissa).

Sitten hienosäädin haarukoiden kulmat. Tein tähän tarkoitukseen liimapuulevystä jigin, jolla yksinkertaisesti varmistin kulman suuruuden. Käsivoima riittää myös tähän säätöön. Tässä vaiheessa pitää jo olla hellä, ettei kulma mene pilalle.

Tuloksena on jalanaihioita, joissa on presiis sama kulma. Fint!

Jos tavoitteena on tehdä klassisen mallin mukaisia suoria jalkoja, enempää taivutusta ei tarvita. Mutta minulla oli rima korkeammalla ja vauhti päällä, joten lisäsin kierroksia. 

Kolmannessa vaiheessa siirryin toisenlaisen ruuvipenkin ääreen. Tällä penkillä tein jalkoihin kulmat, jotka tuovat jalan kauniisti esille istuinosan ulkopuolelle. Lisäksi ajatus on, että jakkaroista tulee pinottavat, minkä tämä kulma mahdollistaa. Kun penkkiä kiristää, tanko puristuu takana näkyvien mustien kappaleiden väliin, ja saadaan suorakulma.

Tämän jälkeen taivutukset olivat valmiita. Pätkäisin haarukoiden päistä ylimääräiset pois ja siirryin tukikehikon valmistamisen puolelle. Hairpin leg -jaloissa on tyypillisesti joko suora tai kulmanmuotoinen lattarauta, jolla jalka kiinnitetään levyyn. Koska muotoiluni on kustomoitu, myös lattarauta piti suunnitella erilaiseksi, hieman tukevammaksi.

Päädyin tekemään lattaraudasta, 5 x 50 x 2000 mm, kiinteän kehikon. Heksagoni on tähän muotona kätevä, ja sitä vartena rauta tuli sahata kappaleiksi 60 asteen kulmassa. Onneksi tehtävään löytyi järeä väline valmiilla kulma-asetuksella, tämä komistus:

Rautasaha kauniissa väreissä. BFF.

Tein mallin tulevasta istuinosasta, heksagoni sekin. Yhden sivun pituus on 18 cm, eli heksagoni on piirretty halkaisijaltaan 36 cm:n ympyrän sisään. Mallin avulla määritin kehikon ja siihen tarvittavien lattaraudankappaleiden mitat.

Porasin kehikon aihioihin kiinnitysreiät valmiiksi, kaksi reikää joka toiseen levyyn. Poraaminen kannattaa tässä vaiheessa, kun mitään ei ole hitsattu ja kappaleet ovat yksinkertaisia. Reiät porasin ensin läpi asti 4 mm:n terällä ja sitten syvennyksen ruuvinkannalle upotusterällä. Hioin lattaraudankappaleiden sahausjäljet ja poranreiät siistiksi. Kuvassa kaksi kehikon aihiota reikineen. Tein tosiaan melko samaa tahtia kahta jakkaraa.

Sahaamani puulevy oli mallin lisäksi jigi, jonka avulla kokosin kehikon ja jalkaosan. Porasin kappaleet paikoilleen levyyn ja hitsasin. Puulevy joutui melko koville tässä projektissa, sillä se syttyi palamaan jokaisen hitsaussauman kohdalla. Jännitystä ja puukiukaan tuoksua.  

Puristin pitää poraamattoman kappaleen paikoillaan ja johtaa virran.

Puulevy ei tietenkään ole hyvä hitsausalusta, mutta arvelin sen kestävän kahden jalkaosan valmistuksen. Lopussa se oli kyllä todella kärähtänyt. Itse jalkoihin jäi hitsaussaumojen ympärille vaikka kuinka paljon siistittävää. Saumojen viimeistely sujui kapeanauhaisella nauhahiomakoneella.

Ja siinä ne ovat, minun kaunokaiset, vaikka itse sanonkin. Palaan myöhemmin kanteen ja koko jakkaraan.

Metallilankahylly

Jo ennen kuin löysin kirppikseltä String-hyllyni mielessäni oli pyörinyt ajatus hyllyn tekemisestä omin kätösin. Tartuinkin toimeen syksyn aikana ja hitaasti edennyt projketi on ilokseni viimein valmis ja koristaa keittiön seinää!

Seinähyllyn suunnitteleminen ja tekeminen alusta loppuun oli aika erilainen prosessi kuin olin ajatellut. Minulla oli valmiiksi päässäni hieno mielikuva tähän päivään upgreidatusta 50-luvun metallilankahyllyköstä, täydellinen suunnitelma viimeistä yksityiskohtaa myöten.

Materiaalit: tervaleppää ja 4 mm:n terästankoa

Mutta mitens kävikään... Materiaalit ja todellisuus tulivat aika reippaasti utopiaani vastaan. Käyttämäni terästanko, omat taitoni (tämä oli ensimmäinen työ, jossa hitsasin!) sekä kokonaisuuden kestävyyteen vaikuttavat tekijät määräsivät lopputuloksessa suunnitelmiani enemmän. Järkyttävän suuria kompromisseja en joutunut tekemään mutta on pakko sanoa, että projekti oli kaiken kaikkiaan opettava. 



Edit! Sileän metallitangon ostaminen metrimäärällä oli kamalan vaikeaa. Perusrautakaupat myi ei oota, tukkumyynti olisi onnistunut useammassakin liikkeessä, mutta ihan niin monta hyllyä ei ole suunnitteilla... Tähän siis talteen linkki liikkeeseen, jossa tavallinen kuluttaja sai ystävällisen palvelun kera sentilleen haluamansa määrän tankoa http://www.timolehtimaki.fi/