Tämän postauksen kanssa pääsen heti kättelyssä selittelemään tekosiani. En nimittäin yleensä tee mitään tämäntyyppistä (leivo, askartele kortteja ja hömppää vaaleanpunaisen kanssa lastenjuhlissa), mutta nyt siihen ajauduin, koska meillä pidettiin synttärit. Pahoittelut siis heti kärkeen kaikesta vaaleanpunaisesta ja sokerista, joita tämä postaus sisältää.
Meillä vietettiin siis sukulaistytön kymmenvuotispäiviä. Synttärilahja oli ensimmäinen hankinta, ja se aiheutti minulle hetkellisesti suurta päänvaivaa. Mutta kun kuulin, että synttärisankari pitää käsillä tekemisestä, niin tajusinkin, että me ollaan samalla kanavalla! Ja voilà, lahja on tässä:
 |
| Askartelukirja! |
Toivon siis, että kirja ei liikaa ohjaa saajansa mielikuvitusta, vaan innostaa kokeilemaan ja tekemään. Ja tässä sama paketissa kortin kanssa:
 |
Kakku onkin tämän postauksen jymymenestys, sillä astuin reippaasti takaisin tontille, jonka säännöt olin jo ajat sitten unohtanut. Leivoin siis (onnistuneesti!) täytekakun pitkään pitkään aikaan. Mansikka-suklaakakku kaikkine ohjeineen löytyy mahtavasta Kinuskikissan blogista, joten en käy ohjetta sen kummemmin läpi. Laitan vain omat huomioni tähän.
Vuoan, eli kulhon, halkaisija oli 20 cm. Se oli siis hieman pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa. Suklaatäyte meni kokonaan (kumma juttu, että sitä mahtui enemmän kuin mansikkaa:D). Kostuketta olisi mennyt helposti kolmekin desiä kahden sijaan (pohjimmainen kerros jäi minun makuuni kuivaksi). Kulhoon koottu kakku sai hyytyä jääkaapissa yön yli.
Yli jääneelle mansikkatäytteellekin löytyi kakussa loppusijoituspaikka: käytin sitä kakun "suojakuorrutteena" ennen varsinaisen kuorrutteen laittamista. Linkin leivontaohjeesta kyllä selviää tarkemmin, mitä tällä tarkoitan.
Kuorrutteeksi valitsin vaahtokarkin makuisen kaulintamassan. Muistelin, miten lapsena inhosin marsipaania, joten järkeilin sen olevan pahaa lasten suussa edelleenkin. Sokerimassa olisi ollut halvempaa, mutta jostain sain ymmärryksen, että kaulintamassa tottelee leipurin kaulinta nöyremmin, ja ensikertalaisena sitten valitsin sen.
Vaaleanpunaiset värit sain sävyttämällä massaa elintarvikevärillä. Kuorrutetta oli loppujenlopuksi LIIKAA! Kaksi pakettia kaulintamassaa, á 250 grammaa, olisi riittänyt kuorrutukseen ja koristeluun vallan hyvin. Vaaleanpunaista kaulintamassaa anyone?
 |
| Valmis kakku leivontakaaoksen keskellä. |
Kakun kanssa tuli hieman kiire, kuinkas muuten, joten en ehtinyt käyttää koristeluun taiteellista silmää. Lätkin koristeet melko summanmutikassa miten sattuu, mutta hyvä tuli silti.
 |
| Valmis kakku vielä ennen veitsen kosketusta. |
 |
| Maistui! |
Erityiskiitos kakunleivontatuesta ja koristemuottien lainasta Ässälle! Kiitos, sinun neuvot oli ihan ässiä;)
