Junasukat

Kudoin ihka ensimmäiset junasukkani työkaverille lahjaksi. Hankimme äitiyslahjaan pientä kivaa työporukalla, enkä vain malttanut olla tekemättä junasukkia, joukkoliikenteen parissa kun työskennellään. Lahja sopii siis nimensä ja tarkoituksensa perusteella (ainakin minun mielestä) tilanteeseen oikein hyvin. Toivottavasti vauvasukat eivät muistuta äitiä liikaa töistä! 

The junasukat. Taustalla hurjastelee kelim-matto.

Alkuperäinen junasukkien ohje, tarina ja nimen alkuperä selviävät Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta. Olen törmännyt junasukkiin useissa blogeissa, ja onpa mallista tullut vastaan aikuiseen jalkaan sovitettu versiokin.

Lanka on Ciao Trunte sävyllä 8029. Vihreäksi mainittu, mutta kyllä se minusta on kovasti turkoosi. Hyvä väri joka tapauksessa, eikä takana ole mitään tyttöjen ja poikien värit -ajattelua. Sen pienen seikan tulokas kertoo sitten itse maailmaan tullessaan. Hassua ajatella, että joku vielä potkuttelee nämä jalassaan!

Loppuun vielä neuletekninen huomio: Sukkien ja muiden perinteisillä neulepuikoilla tehtävien neuleiden ongelma on mulla perinteisesti se, että puikon vaihtumiskohtaan tulee löysempi silmukka. Neuleeseen tulee siis neljä "kanttia", jos silmukoiden kanssa ei ole tosi huolellinen. Vältin ongelman näissä sukissa vaihtamalla silmukkamäärää puikolla siten, että puikkojen vaihtumiskohta kiersi koko ajan. Kerrosten laskentaan pitää panostaa tässä työtavassa hiukan enemmän, mutta junasukissa kuvion rytmitys tekee siitä helppoa.

Koiranpennunpehmeä huppuhuivi

Loppuvuodesta ja joululomalla neuloin kasaan hieman suuremman projektin (niinkuin viimepostauksessa vihjasinkin). Talvella iskee herkimmin tarve neuloa, mutta villasukat, pipot ja lapaset ovat sen verran "pieniä", etten jaksa purkaa innostustani niihin. Niinpä teen yleensä jotain hieman suuruudenhulluuteen kallistuvaa.

Tällä kertaa työksi valikoitui Novitan kevään 2014 malliston neulottu huppuhuivi. Neulottavaa kerrakseen!

Päätin korvata ohjeessa käytetyn Novita Hile -langan 043) paremmalla, koska minusta vain on turhaa tehdä mitää suurempaa työtä, jos siihen käyttää huonoa, kylmää ja nyppyyntyvää lankaa. Langaksi valikoitui Rowan cocoon (80 % merinovillaa ja 20 % Kid Mohairia) värillä Alpine. Cocoonissa ja Hileessä on sama puikkosuositus ja sama metrimäärä sadalla grammalla, joten onnistuin löytämään täydellisen korvaajan!

Huivi neulottiin erikoisesti kierrepuikolle, molemmista päistä yhtä aikaa kohti päälakea. Kun huivia oli riittämin, huppuosa tehtiin lisäämällä silmukoita huivinpäiden väliin, ja kun huppua oli tarpeeksi, hupun päälaki ja huivien päät silmukoitiin yhteen. Huppuosa on siis suorakulmio. Hupun kulmikas kärki arvelutti minua aluksi, sillä minkäänlaisia tonttumielleyhtymiä en halua.

Mutta aivan hyvähän siitä tuli! Ja kaiken lisäksi kärjen saa siististi piiloon, eli lookia saa muutettua vähän rennommasta tyylikkäämmäksi.

Lankojen lisäksi tarvittiin numeron 7 kierrepuikko ja  palmikkopuikko, viimeistelyyn kanavaneula ja virkkuukoukku ja minun tapauksessani koko projektin ajaksi neljä tuotantokautta The Wireä. Neule ei vain synny ilman viihdykettä.

Uutta opittavaa ja kertausta oli riittämiin. Silmukoita neulottiin takaa kiertäen ja päättely tehtiin silmukoimalla. Kiertäen neulomiseen löytyi hyvät ohjevideot: oikein ja nurin, mutta silmukoinnin jouduin tekemään kuvan ja sanallisen ohjeen turvin. Kätevää se kuitenkin oli.

Pituutta huiville tuli kerrakseen. Pukeminen on hieman hankalaa, mutta enhän minä varsinaisesti mikään käytännön ihminen olekaan... Ja lämmikettä ainakin riittää!


Niin ja miksi koiranpennunpehmeä? Kid Mohair tuntuu käteen samalle kuin pennun vauvakarva. Taivaalliselle.