Hevikakku

Meillä oli taas synttärit, tällä kertaa kolmekymmentä vuotta saavuttaneen hevimiehen. Ja kakun piti tietenkin olla juhlijan mukaan. 

Innostuin suunnittelemaan rock / hevi-henkistä kakkua, jossa olisi vielä synttärisankarin musiikkiharrastus mukana. Netissä törmäsin tällaiseen kakkuun, ja kun meillä vielä sattuu pyörimään nurkissa tuollainen panosvyö, jäin koukkuun ideaan.

Kuvan lähde (joskaan en usko että kuva on alunperin sieltä...)

Siispä toteutukseen pääsi panosvyöllä reunustettu kakku, kotoisammin hevikakku. Aluksi ajattelin laittaa kakkuun Fenderin, ja kun sankarilla on punainen Fender, niin väri tietysti sen mukaan. Sitten ajattelin, että Ibanez on hieman hurjempi, ja sopii kakkuun paremmin. (Oikeasti en tiedä kitaroista sitten mitään!) Vaihdoin lopulliseen toteutukseen vielä värin, koska sankarilla on oranssi Ibanez. Tässäpä hieno havainnekuva suunnitelmastani.

 

Gimp-skillz

Kaikenlaisten eksaktien laskelmien jälkeen päädyin tekemään aivan liian ison kakun, kahdella levykakkupohjalla ja täytteet sen mukaan. (What on earth was I thinking?! No, työkaveritkin saivat sitten kakkua.) Mitoista jä määristä ei sen enempää, mutta perusrakennusaineet ja -ohjeet hain taas Kinuskikissalta: levykakkupohja, mansikka- ja suklaatäyte. Kaikista saa laktoosittomia käyttämällä Millettin vaniljakreemijauhetta, Brunbergin suklaata ym. laktoosittomia tuotteita. Maut valitsi synttärisankari.

Tadaa! Omaa tulkintaa ei ehkä kannata verrata alkuperäiseen, mutta onhan siinä verraten jotain söpöä ja ...tuherretun näköistä. Kirjaimellisesti kuitenkin kakku, johon on panostettu! (Oman vitsin voittaa vain oma puujalkavitsi, ehe-ehe). Suojasin panosvyön reunakalvolla, koska lainasin sen salassa ja ilman lupaa. Loppupeleissä se oli ehkä turha.

Yleisön pyynnöstä laitan ohjeet myös muihin illan tarjoiluihin:

Vegaaninen juustokakku (G, L, V) (Voi ja kannatta tehdä edeltävänä päivänä!) Aikaisemmin blogissani täällä.

Richard McCormicin hummus (G, L, V)ja

Hesarin baba ganoush (munakoisotahna)(G, L, V)

Kinkkuhapankorppurullat

Kasvisvoileipäkakku (Kevensin kakkua vähentämällä tuorejuuston määrää. Päällä on hummusta ja reunoilla juustoa vain sen verran, että kurkkulastut pysyvät paikallaan.) Tätä olisi uponnut enemmänkin kutsuvieraisiin.

Lisäksi oli isännän pizzaa, vakkaritarjoilu, ja tujuhko booli.

Kiitos vieraille, oli hyvät bileet!

Naamiohuveja

Pöö! Halloweenina minulla oli ilo osallistua naamiaisiin, ja pitihän bileisiin väsätä naamio. Luomisvimma iski edeltävänä iltana ja yönä, ja kun aika oli kortilla ja kello pahimmillaan todella paljon, oli tehtävä jotain sen enempää suunnittelematta. Onneksi flow oli kohdillaan! 

Kaikki lähti tästä, eli askartelukaupan naamaripohjasta. Kaupassa oli myös valmiita puolinaamioita, mutta niiden muotoa ei olisi voinut päättää itse. Miksi turhaan rajoittaa luovuutta valmiilla ratkaisuilla! Piirsin pohjaan pari luonnosta tussilla, ja aloin työstää muotoa saksilla.

Tähän pisteeseen pääsy vaati myös puukon käyttelyä, sillä pahvipohjan paksuus ja nenäharjanteen muoto olivat liikaa perus-Firskarseille. Kartonki oli selvästi paksumpaa naamion keskikohdassa kuin reunoissa, ja osittain sen vuoksi hylkäsin yläreunaan luonnostelemani toisen muodon. Sitä paitsi kissamaiset huiput naamion reunalla ovat ilkeämmän ja tyylikkäämmän näköiset! Puukon jäljet ja epätasaisuudet tasoitin 100:n hiomapaperilla, mutta tästä pölyvaiheesta ei sattumoisin ole kuvaa.

Päällystin naamion mustalla nahkalla. Tässä projektissa kuolemanjälkeistä elämää jatkaa jo kolmatta kertaa nahkatakki, joka pääsi hyötykäyttöön myös nahkapaljettipaidassa. Nahka on erityisen hyvä materiaali kolmiulotteisten muotojen päällystämiseen, koska se kestää työstöä, mukautuu eikä tarvitse vekitystä tai huolittelua. Liimaakin voi käyttää niin paljon kuin sielu sietää, ja minähän käytin!

Kaikenlainen stailaus, lavastus ja muun blogikerronnan suunnittelu loppui tässä vaiheessa iltaa. Pahoittelut siis kuvista, joiden laatu on mitä on. Laadun sijaan kuviin pääsi ystäväni Erikeeper. Sitä päätyi myös pöydälle, sormiin, kasvoille ja suuhinkin asti. Luova prosessi on toisinaan sotkuinen.

Aloitin liimauksen keskeltä, ja sovitin nahkaa paikoilleen naamion muotojen mukaan. En liimannut nahkaa kerralla kiinni etupuolelle, vaan sovitin ja liimasin reunaa koko ajan paikoilleen myös taakse, vähitellen. Tämä vaihe vaati hieman hieromista. Uursin otsan reunaa syvemmäksi pariin otteeseen, kun sain kuvaa siitä, miltä musta naamio näyttää kasvoilla. 

Takapuolelle ei tarvittu suuria saumavaroja. Päinvastoin ylimääräiset reunat olisivat tiellä ja haittaisivat laskostusta. Muotolaskoksia tein työn edetessä aina kun nahkan istuminen sitä vaati. Reunaan sattumanvaraisesti leikatut röpelöt eivät onneksi näy edessä. Ja etupuoli on siisti nimenomaan niiden vuoksi! 

Silmät viilsin auki mattoveitsellä, silmäkulmasta silmäkulmaan. Terän pitää olla juuri katkaistu, että viilto menee läpi siististi. 

Tässä vaiheessa naamio toi mieleen ensimmäiset Batman-elokuvat, sekä hyvässä että pahassa. Suunta oli oikea, mutta jotain piti vielä lisätä, ettei vaikutelma olisi liian karu.

Se jotain oli höyhenet, niillä sain naisellisuutta kehiin. Parempi! 

Kiinnitystä varten olin ostanut mustaa kuminauhaa, mutta kun naamio eteni, se ylittikin odotukseni. En halunnut pilata naamiota rumalla kiinnityksellä, ja vaihdoin kumpparin paksuun satiininauhaan. Taitoin nauhan kaksin kerroin kiinnityskohdasta, jotta paksu nauha ei näytä liian raskaalta kasvoilla. Muutoin nauha saa olla paksu, pitkä ja näyttävä! Menekki oli noin 1,5 metriä. Nauhan ja sulkien kiinnitystä (ja kasvoja kiinnityksiltä) suojaa takana molemmilla sivuilla kaistale nahkaa. 

Loppusilaus ja pilke silmäkulmaan syntyi itsekiinnittyvillä strasseilla. 

Bling bling ja menoksi!

Dagen efter oli hieman kuollut olo, mutta bileet ja asu olivat succé!

Postauksen ekassa ja tokavikassa kuvassa vilahtavat muuten pentagrammirintsikat, jotka tein jälleen Outi les Pyyn innoittamana. Hienoja stailauksia löytyy Outi les Pyyn sivuilta.