Rosetti

Uusi koti houkuttaa toteuttamaan unelmia. Tärkeysjärjestyksessä hyvin korkean sijoituksen saivat kattorosetit, nuo elämän välttämättömyydet. Niinpä meillä on nyt makuuhuoneen katossa rosetti, vaikka eteisessä ei ole valoja lainkaan.

Rosetteja saa ainakin kipsistä, polyuretaanista ja polystyreenistä valmistettuina. Tässä muutama oma havaintoni materiaaleista. Kipsi on perinteinen rosettimateriaali, mutta kovan hinnan vuoksi rajasin ne pois omista vaihtoehdoistani. Polystyreeni, eli styroksi, on hinnaltaan houkutteleva, mutta materiaali paistaa koristeesta niin selvästi läpi, että kovin tarkalle silmälle se ei tarjoa mitään iloa. Päädyin siis polyuretaaniin, joka polystyreenin tapaan on kevyt muovipuriste, mutta joka on ulkonäöltään lähellä aitoa.

Rosetti on peräisin hieman paremmin varustellusta kodinrakennustarvikkeita myyvästä liikkeestä. Samasta paikasta sain myös vinkkejä asentamiseen. 

Halusin rosettimallin, johon lampun kattokupu istuu siististi, eli jonka koristelussa on selkeä varaus ja tasainen kohta kuvulle. Valitsemani mallin halkaisija on 40 cm. Rosetti olisi voinut olla isompikin, sillä katossa ei ole juuri mitään muuta, mikä aiheuttaa jonkinlaisen mittakaavaharhan. Rosetti näytti keskikokoiselta kaupassa, mutta katossa jopa hieman pieneltä.

Rosetissa on maalarinvalkea pinnoite, jotta sen saa suoraan sävyttämänsä maalin väriseksi.  Takaa rosetti on raakapinnalla, ja taustalla kulkeva koroke on liimausmassaa varten.

Tässä vielä (melkein kaikki) tarvikkeet. Mattoveitsi jäi kuvasta.

Rosetin mukana olleessa ohjeessa kiinnittämiseen neuvottiin käyttämään "liimaa", mutta sisustuskaupan myyjä vahvisti epäilyni: vaikka rosetti on kevyt, kiinnittämiseen kannattaa käyttää melko järeää massaa. Tässä(kin) projektissa käyttöön pääsi uskottuni Cascon SuperFix. Mietin hieman, onko rosetin maalaaminen turhaa, kun rosetti on valkoinen ja katto on valkoinen. Maalasin rosetin kuitenkin kattomaalin jämällä, ja näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että tein niin. Katossa ja rosetissa ei ole lainkaan sävyeroa.

Ja tässä on otollinen kohteemme. Asuntomme on sen verran vanhassa talossa, että katossa on sokeripalat. Johdot tulevat jonkinlaisesta putkesta eikä suojalevyä ole. 

Maalaamisen lisäksi rosetti siis valmistellaan tekemällä riittävän suuri reikä johdoille ja kattokoukulle. Mattoveitsi on riittävän järeä väline polyuretaanille.

Sitten on vuorossa liimaus. Vaihe oli sen verran hektinen, että kuvia ei ole. Laitoin SuperFixiä pisteinä liimatasolle rosetin taustalla ja asettelin sen kattoon. Massa ottaa sen verran nopeasti ja jämäkästi kiinni, että rosetin voi jättää ilman kummempia vahtimista kattoon kuivumaan.

Sitten ripustetaan lamppu ja ihaillaan lopputulosta.

Joulupuuhia

Jouluna oli mukavasti aikaa tehdä kaikenlaista pienempää ja suurempaa. Tässä postauksessa on sekalaisesti kaikenlaista pientä puuhaa joulun ympäriltä. Suurempi työ saa sitten oman postauksen valmistuttuaan (toivottavasti pian). 

Ensinnäkin innostuin tekemään uusia koristeita joulukuuseen. Oikea kuusi on meillä jokavuotinen perinne, ja kuusenkoristeetkin ovat jo melko ...perinteisiä. Minun silmään suorastaan uudistusta kaipaavia! Tein siis kokonaan uuden köynnöksen joulupuullemme. Köynnös syntyi ompelemalla yhteen pahvista leikattuja pyörylöitä. Tälle köynnökselle on varmasti jokin nimikin, mutta en millään saanut selville, mikä se on.

Sopiva muotti (ja halkaisija) löytyi äidin astiakaappia kaivelemalla. Pyörylöiden läpimitaksi tuli noin seitsemän senttimetriä. Jotta köynnös saatiin riittämään hyvin koko kuuseen, pyörylöitä piti leikata noin kahdeksan metrin edestä, eli yhteensä noin 115 kappaletta. Nöyrä kiitos piirtely- ja leikkuuapulaiselle!

Lituskoiden yhteen ompelu oli aika helppoa ja nopeaa sarjatyötä. Käytin tavallista neulaa ja pyörylöiden väriin sopivaa lankaa. Piston pituus oli jopa viisi, jotta tikkaus ei tekisi pahviin kovin heikkoa kohtaa. 

Ja tässä uusi, hieno köynnös perinnepallojen rinnalla:

Toinen joulu- ja talvitunnelmantuoja olivat jäälyhdyt. En ole koskaan aikaisemmin innostunut näitä tekemään, mutta tänä vuonna sain inspiraation naapureilta (kuinkas muuten), joilla oli yli toistakymmentä jäälyhtyä pihalla ja kotitienvarressa. Kaunista ja halpaa! Lisäksi hermostuin, kun näin kaupassa MUOVISIA jäälyhtyjä! Miksi oi miksi?! Ei lyhtyjen tekeminen voi niin vaikea olla. Ja täytyihän minun kaiken manailun jälkeen testata, onko se. Tässä siis ohje jäälyhtyjen tekoon. Hieman tulee mieleen vitsi ruotsalaisten jääpalaohjeesta, mutta antaa mennä.

Aluksi tarvitaan ämpäri ja vettä. Ämpäri saattaa haljeta veden laajentuessa, mutta kuten isäni totesi, eihän se maksa kuin markan. Ja vettä saa raanasta. Vedellä melkein kokonaan täytetty ämpäri viedään siis ulos, näin:

Sitten lisätään pakkasta ja aikaa. 

Lyhtyjä valmistaessani pakkasasteita oli 20 ja rapiat, ja aikaa lyhdyn jäätymiseen meni silti yli seitsemän tuntia. Yhdeksässä alkoi jo tulla kunnollisia lyhtyjä. Nyt on pakko myöntää, että jos pakkasta ei ole, muovilyhdyille voi olla käyttöä. Mutta siinä tilanteessa tavalliset ulkotulet ajavat kyllä saman asian. Ilman muovia.

Jäätynyt lyhty ja muoviämpäri kipataan nurin valittuun paikkaan, ja ämpärin päälle kaadetaan sen verran lämmintä vettä, että se irtoaa. Irtoamisesta kuuluu mukava naksahdus, selkeä äänimerkki. Kun ämpäri on saatu pois, lyhdyn kanneksi jäätynyt ohut jääkerros koputellaan esimerkiksi keittokauhalla rikki, ja lyhdyn sisään jäänyt vesi kauhotaan pois samaisella kauhalla. Nyt lyhty on valmis, ja enää tarvitaan kynttilä.

Kaunista, halpaa JA helppoa!

Vuoden loppukevennykseksi kuva-arvoitus: Mikä keittiöluomus on alla kuvassa? Poronkäristys muusilla ja puolukkahillolla ehkäpä?

Ei suinkaan, vaan sovellettu red velvet -kakku! Ta-daa!

Valitettavasti ulkonäkö ei ollut ainoa asia, joka ei mennyt niin kuin Strömsössä, joten kakku saa kohdallani jäädä kertakokeiluksi. 

Hyvää uutta vuotta 2015!

Valoa pimeään! Vai hohtoa hämärään?

Mulla on varmaan jokin fiksaatio tehottomiin valaisimiin. Kävin nimittäin Kaapelitehtaan kirppiksellä tässä taannoin (never again, huh mitkä jonot!) ja hankin itselleni valokirjaimen, tuon joka kodin koristelampun!

Olin jo aiemmin sommitellut mielikuvissani valokirjainta kotiin, mutta niiden hinnat ovat aina olleet minulle liian suolaisia. Törmäsin siis tähän yksilöön täysin sattumalta, ja sormeni alkoivat suorastaan syyhytä, kun myyjä kertoi, että kirjaimen valot eivät toimi. Pakkohan minun oli sitten ostaa niin lupaava ja erikoinen "projektiaihio". Tinkausvaran ja maksamani summan perusteella kirjainbuumi on selvästi laantumassa, ja tulen onnellisesti jälkijunassa, mutta eipä se ole niin justiinsa. 

&-merkki olisi ollut kaikkein hienoin, mutta nappasin mukaani parhaan saatavilla olleen kirjaimen, isohkon H:n. Ei olenkaan huono sekään!

Kotimatkalla kanssamatkustajat kiittivät! (Sorry karkea kännykuva)

Sähköhommiin en missään vaiheessa ajatellut lähteä omin päin, vaan päätin virittää kirjaimen sisään ulko- ja sisäkäyttöön sopivat led-valot. Googlailun perusteella tämä on fiksuin ja yleisin tapa kunnostaa kirjain. Jouluvaloina palvelleet led-valot löytyivätkin minulta jo kaapista.

Ensimmäisenä työvaiheena oli tietenkin pesu. En nyt malttanut olla laittamatta yhtä hienoa ennen-jälkeen -kuvaa:

Ja tältä siellä kirjaimen sisällä näytti:

 

Vanhat putkivalot olivat yllättävän heppoisesti kiinni kirjaimen sisällä, ja purkutyö oli tässä vaiheessa pesua lukuun ottamatta helppoa. Valosarjaa varten suurensin kirjaimen takana ollutta reikää.

Uusien valojen asennus ei kuitenkaan ollut niin yksioikoista kuin ehdin kuvitella. Kokeilin aluksi, miltä kirjain näyttää, jos ledit vain laittaa kirjaimen sisään.

Ei hyvältä! Suunnitelma A meni surkeasti pieleen, sillä valo ei jakautunut ollenkaan tasaisesti. Iso osa valotehosta meni hukkaan ledien sojottaessa sinne tänne.

Oli siis aika laatia suunnitelma B. Sain ideointiin hieman apua, ja päätin asentaa kirjaimen sisään kehikon ledeille, jotta ne kaikki osoittaisivat ulospäin. Kehikko syntyi 3 mm:n vanerista vannesahalla ja kärsivällisyydellä.

Käyttämässäni valoletkassa on yhteensä 80 lediä, joten jokaiselle piti porata oma reikänsä. En viitsinyt porailla reikiä vaneriin summittain, vaan merkitsin paikat karkean mittauksen ja silmämääräisen arvion perusteella. Koska kehikosta tuli yllättävänkin istuva, tein sivuun pienet kolot, joiden avulla kehikon voi tarpeen tullen nostaa pois kirjaimesta. Tämä olikin fiksu veto, kuten sain huomata!

Sitten vielä hieno kuva porausta edeltävistä virityksistä. Seuraava paasaus on ennen kaikkea on muistutus mulle itselleni! Porattava puukappale on kiinnitettävä hyvin, ja vanerin alle kannattaa laittaa hukkapuuta, johon asti voi porata huoletta. Jäljestä tulee siistimpää, kun poran kiertosuunnan kääntää, ennen kuin terän vetää pois. Puristimet kannattaa laittaa vielä lähemmäs toisiaan kuin kuva antaa ymmärtää. 

Ja viimeisenä, mikään huolellisuus ei auta, jos puuhun käyttää metalliterää... No, ei vaneripohjasta sentään fiaskoa tullut, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Onneksi kehikko jäi kirjaimen sisään, oma silmä ei olisi kestänyt tällaista esillä.

Tässä ledit on tökitty omille paikoilleen. Päätin myöhemmin vielä liimata ne kiinni vaneriin kuumaliimalla, ihan varmuuden vuoksi. Viritelmä vaikutti jo lupaavalta...

Mutta ei! Valo oli vieläkin liian pistemäistä, joskin sen suunta oli oikea. Valon piti vielä saada hajaantua kirjaimen sisällä, jotta se loistaisi ulos tasaisemmin. Siispä suunnitelmaan C.(BTW: Kuvassa yllä näkyy valitettavan hyvin halppisledien laatuongelma: Ledien valon lämpö vaihtelee jo yksittäisessä sarjassakin. Valkeassa valossahan tuo ongelma ei tule esiin, mutta värikalvo paljastaa laatuvirheen. Tsot!)

Lisää purkamista siis. Jotta rakentamani valokehikon sai syvemmälle, kirjaimesta piti poistaa kokonaan välitaso, jonka varassa alkuperäiset valot olivat. Purku hoitui poraamalla pois pistehitsaukset (64 kpl!), jolla taso oli kiinnitetty kirjaimen sisään. Tämän projektin mittaan kasvoin kyllä henkisesti, koska en ollenkaan pidä käsivaralla poraamisesta.

Kaikki purkaminen ja poraaminen viimein takana!

Projektin loppupuristus tuli otettua olohuoneessa. Enää oli jäljellä pieni palikkatesti. 

Välipohjan poistaminen oli succé! Lopussa kiitos (ja H) seisoo:

Lopuksi vielä todettakoon, että ulkona pimeässä kuvaamista on harjoiteltava! Aavemainen hehku saa tämän kerran mennä Halloweenin piikkiin.

Valaisin paperisuikaleista

Löysin tämän varjostimen ohjeen jo jonkin aikaa sitten Outi Pyyn Outsapop-blogin kautta. Varjostin on hieno, halpa ja helppo tapa kierrättää kulahtanut riisipaperilamppu, ja omassa kappaleessani paperisuikaleet ovat hukkatulosteita, jotka satuin saamaan. 

Sain huomata, että varjostimessa käytetty paperi vaikuttaa valon väriin, mutta vaikutusta ei oikeastaan voi tietää etukäteen. Käyttämäni tavallinen kopiopaperi muuttaa valon vaaleanpunertavaksi/liilaksi ja myös lampun valaistusteho vähenee, mitä tiuhemmin suikaleita liimaa. Meillä tämä lamppu on enemmänkin tunnelmavalaisin.