17.1.2020

Palava katse




2020 ja ylösnousemus! Blogin hiljaiselo päättyy tämän postauksen myötä, ainakin yhden postauksen ajaksi.  

Joululomalle piti saada jokin käsityö, ja koska lomalla käytettävissä olivat todella hyvät ompelukoneet, päätin tehdä jälleen kerran sisustustyynyn. Aikaisempia tekosia samassa kategoriassa on dokumentoitu tähän blogiin postauksiin Monomaanikon tyyny, etnotyynyt, samettinauhatyyny ja pöllöä?

Harmikseni huomasin, että samettinauhatyynyä tehdessäni en kirjannut kovin hyvin ohjetta terenauhan ompelemisesta. Siispä tässä postauksessa on ohje tereen tekemiseen ja piilovetoketjun ompeluun.

Kuvion toteutus lähti melko pienestä ajatuksesta ja kirjekuoreen tuherretusta luonnoksesta. Paha vai hyvä silmä? Oikein, oikein hyvä.




Halusin tehdä kuvion applikoimalla, joten valitsin sen osalta materiaaliksi villan, joka kestää vapaaseen muotoon leikkaamista hyvin rispaantumatta. Väreistä minulla oli etukäteen aavistus, mutta lopulliset valinnat tein kangaskaupan palalaarilla, josta kankaat valkkasin. Kankaat ovat muuten villatakkikangasta, ei mitään polyesterihuopaa, ja tuntuma on sen mukainen :) Kankaiden värit ovat melko murretut, joten valitsin niille kontrastiksi kirkkaat ommellangat.

Itse tyyny on melko rouheaa puuvillakangasta, sekin palalaarista löytynyt aarre. Terenauha taas on karkeampaa ripsinauhaa, jonka tuntuma sopi mielestäni pohjakankaaseen.

Esivalmisteluina siksakkasin puuvillakankaiden reunat ja pesin ne. Samoin siksakkasin kankaasta leikattujen pohjakappalieden reunat, jotta ne eivät lähde ajan saatossa purkautumaan. 

Jäljensin kaavat viivoittimen avulla. Mielestäni hyvä tapa kaavojen jäljentämiseen on käyttää viivoitinta myös kaarevissa muodoissa. Näin viivasta tulee siisti ja selkeä. Kiinnitin myös kaikkien applikoitavien kappaleiden taakse  silitettävän tukikankaan, joka helpottaa kappaleiden kiinnittämistä ja takaa siistin lopputuloksen.


Tere syntyy nyöristä ja kanttinauhasta. Sulatin nyörin päät, koska se oli todella rispaantuvaa sorttia.

Terettä tehtäessä nyöri ommellaan suht napakasti kaksin kerroin taitetun nauhan sisään. Tätä ommeljuovaa seurataan myöhemmin kaikissa kappaleiden kiinnitysvaiheissa. Tereen ompelu sujuu helpoiten vetoketjupaininjalalla, joka ei kulje ollenkaan nyörin päällä.


Kun terenauha on ommeltu, se kiinnitetään ensin nuppineuloin ja sitten harsimalla tyynyyn, etu- tai takakappaleeseen. Kulmissa tulee olla tarkka, jotta tyynyn nurkista saa terävät. Kuvissa alla oranssi neula merkkaa kulman kohtaa terenauhaa kiinnitettäessä:

Kun kulman oikea kohta on löytynyt, terenauhaan leikataan viilto (huom, ei lovea, sillä pelkkä viilto avaa nauhaa tarpeeksi) ja kohdistamista jatketaan seuraavalle sivulle.



Tereiden jälkeen vuorossa on itse kuvion ompelu. Pääsin harsimaan myös applikointien kanssa. Tein mahdollisimman pieniä pistoja kappaleiden reunaan samalla värillä lopullisen ompelen kanssa, jotta harsinlankoja ei tarvitse poistaa. 

Kappaleiden kiinnityksessä ompeleena oli 4,5 mm leveä siksak pistonpituudella 0,3. Tarkoitus tietenkin on, että ommel menee koko ajan tasan kuvion reunaa, mutta jos pieniä lipsahduksia tulee, yli jääneet kankaat voi leikata huolellisesti pois jälkeenpäin.




Hups, poispois!
Kun applikoinnit ovat valmiit, siirrytään vetoketjuun. Perusmanööverit piilovetoketjun ompeluun löytyvät esimerkiksi tästä ohjeesta. Tähän kirjasin tarkemmin ne kohdat, joissa poikkesin ohjeesta ja muut (minulle) tarpeelliset huomautukset. Muista, että piilovetoketjua ei voi ommella loppuun asti kiinni, jotta lukko pääsee kulkemaan!

Piilovetoketju ommellaan tavallisesti erityisellä piilovetoketjupaininjalalla, joka avaa piilovetoketjun hammastuksen (kuvassa alla paininjalka vasemmalla). Koska halusin ommella tähän tyynyliinaan piilovetoketjun tereen juureen, käytin tavallista vetoketjujalkaa (kuvassa alla oikealla), joka ei kulje tereen päällä ollenkaan.


Kun tavallisella vetoketjujalalla ompelun valmistelee huolella, sen saa onnistumaan. Aluksi vetoketju silitetään auki yhdellä pisteellä, jotta ompeleen saa riittävän lähelle hammastusta.

Alapuolisen vetoketjun puolikkaan hammastus on silitetty auki.
Sitten vetskari kohdistetaan tyynyliinaan kiinnitetyn tereen juureen siten, että vetoketjun kiinnitysommel tulee kulkemaan tereen kiinnitysompeleen päällä.  Tämä varmistetaan harsimalla! Seuraa harsinnassa tereen ommellankaa ja pidä piilovetoketjuun muutaman millin etäisyys. Kun harsit huolella, voit seurata harsinlankaa lopullisessa kiinnityksessä.

Kappaleen ja vetoketjun oikeat puolet asetellaan vastakkain.
Valmistelun tulos näkyy kuvassa alla: Tere on paikoillaan kiinniommeltuna, vetoketju on harsittu kohdilleen ja se kiinnitetään seuraamalla harsinlankaa. Vetoketjupaininjalka kulkee siististi tereeseen takkuamatta ja neula on lähes vetoketjun hammastuksen tyvessä, noin 1,5 – 2 mm päässä siitä.



Kun vetskari on kiinni toisessa kappaleessa, toinen tyynyliinan kappale kohdistetaan paikoilleen, ja vetoketju kiinnitetään kuten yllä. Sitten kappaleiden muut sivut ommellaan yhteen.

Vetoketju on paikoillaan eikä sitä näy! Kaikki huolellinen työ on onnistuneesti piilossa. 
















Valmis!