Liimapuulevyn valmistusohje uuvateille

Tähän postaukseen minua innoitti se, että olin täysin unohtanut, miten liimapuuta tehdään. Kerran aikaisemmin olen liimapuuta tehnyt, mutta nyt olin sen lahjakkaasti unohtanut. Olin projektini äärellä ihan hukassa. Uuvattina. 

Kerrataanpa siis. Liimapuun idea: Voit koota haluamasi kokoisen siistin levyn, joka ei käyristy, vaikka se altistuu ilmankosteuden muutoksille. Ja siitä levystä voi sitten tehdä (melkein) mitä tahansa! Liimapuuta saa kaupasta valmiina, mutta missäs se hupi sitten on? No joo, yleensä olen laiska ja käytän valmista tavaraa, mutta nyt halusin jotain fancympää. Ja pitäähän liimapuuta osata tehdä.

Mallitapauksena tässä postauksessa on liimapuulevy, josta tulee osa pöydänkantta. Vastuuvapauslauseke: Tämä työ on tehty saatavilla olleiden työvälineiden mukaan enkä ole edes kovin hyvä harrastelija. 

Vaihe vaiheelta homma meni näin.

1. Hanki puutavara. Mitä olet tekemässä? Kuinka paljon puuta tarvitset? Ja muista työvarat!

Puun menekki riippuu tietenkin työstä. Sirkkeli syö terästä riippuen noin 3 mm per sahaus, vannesaha 1-2 mm. Höylä ottaa sen verran kuin haluat, mutta rimat, joista liimapuu kasataan, pitää höylätä suoriksi ennen liimapuun kokoamista, ja koko levy höylätään vielä tasaiseksi. Eli höyläysvaraa saa olla reippaasti! Höyläysvaraan vaikuttaa myös valitsemasi puutavaran laatu. Huono, kiertyvä puu pitää höylätä monta kertaa, ennen kuin siihen saa tasaisen pinnan. Lopuksi hiotaan. Eli puusta katoaa pölynä ilmaan melko paljon tavaraa, ja siihen pitää varautua!

Huomaa myös, että tasohöylän läpi ei saa laittaa minkä tahansa mittaista kappaletta, koska se ei välttämättä kulje koneen läpi. Jos olet tekemässä pienempää kuin höylä sallii, kappaleen voi tietenkin höyläyksen jälkeen sahata sirkkelillä oikean kokoiseksi. 

Toisaalta kappaleen leveys ei tietenkään voi olla syyn suuntaan vastaisesti höylää leveämpi, koska se ei mahdu oiko- eikä tasohöylästä (johon kappale työnnetään syynsuuntaisesti). Tätä isompi kappale kootaan useammasta erikseen höylättävästä liimapuulevystä, ja kappaleiden väliin tulee lamello-liitos. 

Menikö jo sekaisin? Mulla ainakin. Rautalangasta siis, levyllä on leveyssuunnassa maksimimitta ja pituussuunnassa minimimitta. Nyt käyttämälläni höylällä ne ovat:

Liimapuulevylläkin on kriittiset mitat

2. Sahaa raakalauta oikeaan mittaan

Tein liimapuun kolmimetrisestä 25*100 mm raakalankusta, joten työ alkoi sillä, että pätkin lankun työstettävän kokoisiksi 40 cm:n kappaleiksi sirkkelillä. Vannesaha olisi ollut parempi laudan katkomiseen, mutta se oli silloin hetkellisesti poissa käytöstä. 40 cm:n mitta tuli juurikin höylän vaatimusten mukaan, ei kappaleeni lopullisen koon! Joten muistapa tämä kun olet siellä puukaupoilla!

3. Höylää

Raakalautakappaleet eivät ole vielä tässä vaiheessa lopullisessa mitassaan, mutta ne kannattaa jo höylätä, niin lopulliseen mittaan sahaaminen ohjainten avulla helpottuu. Ensimmäisenä höylätään lankun kovera puoli oikohöylällä tasaiseksi. Kovera puoli siksi, että sen saa asetettua oikohöylän tasolle niin, että se pysyy painettaessa samassa asennossa. Varo sormia! (Ok, pöljä ohje, aina pitää varoa sormia...)

Höyläysjärjestys pätkittyyn raakalautaan

Kun kappaleen ensimmäinen sivu on tasainen, kaksi muuta höylätään sen ja ohjaimen avulla. Eli tasainen sivu asetetaan oikohöylän ohjainta vasten, ja kappaleen tulevat liimapinnat höylätään yksi kerrallaan. Nyt tasaisia sivuja on kolme kappaletta, ja enää sydänpuun puoli on raakapinnalla.

Kolme sivua höylätty, yksi odottelee vuoroaan.

4. Sahaa kappaleet halutunkokoisiksi rimoiksi.

Sahaa sirkkelillä tai vannesahalla, aina ohjaimen avulla, että kappaleista tulee suoria. Tässä projektissa sahasin vannesahalla, koska kappaleet olivat suhteellisen pieniä. Eli kolmelta sivulta höylätyt lankut menivät pituussuunnassa puoliksi. Nyt ollaan jo lähellä lopullisen riman mittoja, 45*25*400 mm, kymmenen kappaletta.

5. Höylää taas

Vaiheessa neljä sahatut uudet sahapinnat höylätään, jotta saadaan siistit liimauspinnat. Eli takaisin oikohöylälle.

Rimat valmiina liimattavaksi. Huomaa, että yksi sivu on edelleen höyläämättä!

6. Liimaa

Rimoissa on nyt yksi sivu höyläämättä, ja levy voidaan liimata. Liimaus valmistellaan huolella, koska liimapinta pysyy märkänä hyvin lyhyen ajan. Liimauksen pitää olla tehtynä noin 10 minuutissa! 

Asettele puristimet valmiiksi oikeaan mittaan. Liimauspöytä ja kiskopuristimet ovat parhaat välineet. Puristimia ei muuten koskaan voi olla liikaa! Liimapuulevyn tapauksessa puristusvoimaa pitää tulla rimoihin myös ylä- ja alapuolelta, jotta rimat eivät pullistu ylös sivusuunnasta tulevan puristuksen voimasta. Liimapuulevyn voi suojata puristimilta ylimääräisillä rimoilla, mutta tässä tapauksessa työstövaraa on niin paljon, että niitä ei käytetty. 

Kiskopuristimia mittaan säädettyinä liimauspöydällä. Nämä kaksi tulevat levyn päälle.

Lado liimattavat rimat valmiusasentoon puristinten päälle tai pidä puristimet holleilla. Ladontavaiheessa rimojen väleissä voi näkyä pieniä rakoja, mutta ne eivät haittaa, koska puristimet painavat ne kiinni. Tärkeää on, että joka toisessa rimassa sydänpuoli on ylös ja joka toisessa alas. Näin valmis levy ei myöhemmin käyristy, vaikka se hieman eläisi. 

Kun levy on tarkistettu, puristimet ovat valmiina ja niitä on mielellään kertaalleen sovitettu, rimojen liimapinnoista ladotaan yhtenäinen taso. 

Vasemmalla oleville rimojen liimapinnoille suditaan liimaa

Liimapinnoille levitetään pensselillä runsaasti puuliimaa, esimerkiksi Erikeeperiä. Kello lähtee juoksemaan nyt, eli aikaa on 10 minsaa! Runsaasti tarkoittaa siis sitä, että liimapinnoilla ei ole yhtään kuivaa kohtaa ja liimaa on ainakin millin kerros. Liima saa ja sen kuuluukin tursuta saumoista ulos kun puristimet kiristetään! Kun liima on sudittu, kappaleet ladotaan paikoilleen, rimojen alareunat tasataan ja puristimet vedetään tiukkaan kiinni. Ensin yläpuolelta puristavat, jotta levy asettuu tasaisesti, sitten sivuilta. Ajanotto loppuu nyt! Ja taas saa hengittää. Rimojen alareunat olisi voinut tasata, mutta kiireessä sattuupi...

Frankenstainin liimapuulevy

Kuivumista odotellaan puoli tuntia. Sen jälkeen ylimääräiset puolikuivat liimat kaavitaan pois levyn pinnalta. Liimoja on turha laittaa höylästä läpi.

(7. Sahaa)

Jos kappaleesi on jo siinä mitassa, että se menee ongelmitta tasohöylän läpi, onneksi olkoon! Voit hypätä vaiheeseen kasi ja höylätä levyn. Jos kappale on liian iso kerralla höylättäväksi, se pitää sahata sellaiseen mittaan, että se menee kappaleina höylän läpi. 

Leveys syysuuntaa vasten yli 40 cm. Liian iso höylään!

Siis whaaat!? Juuri kun on saatu aikaiseksi yksi kappale?! Juuri niin, eikä hätää. Kappaleet yhdistetään taas höyläämisen jälkeen. Tässä prokkiksessa levy siis piti puolittaa vannesahalla ennen vaihetta 8.

8. Höylää

Nyt on kasassa yksi (tai useampi) levy, joka ei kaikesta aikaisemmasta höyläämisestä huolimatta ole juuri mistään tasainen. Eli taas höylätään. Tason toinen puoli höylätään oikohöylällä riittävän tasaiseksi, että se ei keinu, kun sitä esim. painaa pöytää vasten (silloin sen voi syöttää tasohöylän läpi). Jos sahasit vaiheessa 7, höylää myös uudet sahapinnat oikohöylällä.

9. Höylää

Nyt mennään tasohöylälle, jolla kappale(et) höylätään lopulliseen paksuuteen tai lähelle sitä.

Voilá! Ja mitä tulee siihen, miksi liimapuu kannattaa tehdä itse eikä ostaa: Itse tehty vain on parempaa.

 

Oma vs. kaupan liimapuu.

Jos levy täytyy koota useammasta höylätystä levystä, kuten tässä työssä, ei olla ihan vielä maalissa.  Siirrytään siis vaiheeseen...

(10. Lamelloliitos)

Alkuperäinen liimapuulevy on siis tähän mennessä kasattu liimaamalla ja puolitettu kertaalleen, jotta se on mahtunut höylästä. Nyt höylätyt palat yhdistetään.

Yhdistäminen tehdään lamellolevyllä ja -jyrsimellä.

Jyrsimellä tehdään levyjen reunoihin kolot liitospaloille. 40 cm:n matkalle menisi kolme 20:n liitospalaa, mutta tässä tapauksessa käytettiin vain kahta. 

Levy kiinnitetään jämäkästi pöytään, jyrsin painetaan levyn reunaan merkin kohdalle ja jyrsitään.

Liimaa liitoksiin, puristus ja meillä on taas yksi levy.



Nyt levy on valmiina jatkotyöstöön, mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Yökyöpelin focaccia

Tällainen herkku syntyi tänään Wicked sweet kitchenin ohjeella. Hieman piti säveltää kun vaihdoin sormisuolan hienoon merisuollaan. Lisäksi laitoin pinnalle kuivaa timjamia ja rosmariinia. Ihanan mutkaton ohje, mutta vaivaamisessa ei kannata säästää omia vaivoja.

Namnam!

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivän puuhanumero tulee tässä. Tänään ei ollut tarkoitus tehdä mitään, mutta kaiken päälle raapaisin kasaan vielä postauksen. Itsensä yllättäminen onnistuu välillä. 

Päivän ensimmäinen sattuma oli roskakatoksesta suoraan sydämeen löytänyt sisustusdyykkaus.

Kuva on vangitsevan hieno. Aaltoileva julistepaperi ja särö lasissa vain parantavat löydöstä. Taulu innoitti pieneen tutkiskeluun, ja Wikipedista (tietenkin) selvisi, että kyseessä on Horst P. Horstin tunnetuin työ "The Mainbocher Corset". 

Kehys on vähintään yhtä kutkuttava kuin juliste. Ajattelin purkaa sen putsaamisen yhteydessä osiin, mutta raameja ei saanutkaan irti, sillä kehykset ovat varmaa Nielsen-merkkistä Länsi-Saksalaista tuotantoa! 

Lisäksi intouduin kaupassa kukkaostoksille. Ajattelin ostaa tulppaaneja, mutta ne ovat kissan suurta herkkua ja tuoksuvat turhan voimakkaasti. Sen sijaan ostin jotain hieman leikkokukkia (toivottavasti) pitkäikäisempää, aloe veran.

Istutin mini-aloen Iiittalan Kastehelmeen. Se on oikein nätti ruukku esimerkiksi mehikasveille.

Kastehelmessä oli viimekeväästä tähän päivään mehitähtiä, mutta ne väsähtivät talven mittaan.

Ystävänpäivän kunniaksi päätin myös leipoa. Oikea syy oli kylläkin margariinin lähestyvä eräpäivä, mutta olipahan sitten kaksi hyvää syytä! Aleksanterinleivokset ovat aina olleet suosikkejani, ja ne syntyivät piiiitkän ajan jälkeen pelottavan helposti.

Aleksanterinleivokset

1 dl sokeria

200 g voita / margariinia

1 muna

4 dl vehnäjauhoja

leivinjauhetta

2 dl vadelmahilloa

min. 4 dl tomusokeria

vettä

punaista elintarvikeväriä

50 g suklaata

Tee näin

Sekoita monitoimikoneessa tai käsin pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna ja sekoita. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan. Muotoile leivinpaperi pellille noin 25 * 35 cm vuokasi nuppineulojen avulla. Kauli taikina leivinpaperille ja  paista 175 asteessa n. 15 min. Anna levyn jäähtyä.

Leikkaa valmis levy kahtia ja levitä toisen puolikkaan päälle vadelmahillo. Nosta toinen levy täytteen päälle. Varo, levyt murenevat helposti! Sekoita tomusokeriin vettä ja elintarvikeväriä sen verran, että saat jämäkän mutta vielä notkean tahnan. Tomusokeria voi mennä enemmänkin. Levitä kuorrute leivokselle. 

Sulata suklaa mikrossa ja laita sula suklaa muovipussiin. Leikkaa pussista kulma pois ja pursota suklaa raitoina. Vedä marmorointi leivoksen pintaan cocktailtikulla. Jos suklaata jää, voit pursotella irrotettavia kuvioita leivinpaperille.

Jotta onnistut, älä nuukaile täytteen tai kuorrutteen kanssa. Pursota myös suklaaraidat reippaasti levyn ulkopuolelle, niin marmoroinnista tulee kaunis. Leikkaa levystä reunat pois halutessasi ja paloittele.

Lopuksi

Hemmottele itseäsi leivoksella!

Vaneripisara

Rakkaudesta tarpeettomiin valaisimiin! Syksyn 2015 puutyön sato on tässä, vanerilevyistä koottu lampunvarjostin. Malleja löytyy netistä pilvin pimein googlaamalla vaikka "plywood lamp shade". Ja tiedän, tällaiset lamput sun muut vanerileikkaukset tehdään yleensä laserilla, mitä en yhtään ihmettele, koska kappaleiden leikkaaminen käsipelillä oli tarkkuutta vaativaa! Mutta pitihän se kokeilla, kun mieleen tuli. 

Materiaaleina ovat 4 mm:n vaneri ja ruotsalaisesta halpatavaraliikkeestä ostettu valmis kangaspäällysteinen johto kantoineen, katkaisijoineen ja pistokkeineen. Hehkuksi valikoitui Airamin Antique Led E14.

Piirustusten tekemiseenkin meni oma aikansa, koska kappaleet piti mitata istumaan toisiinsa ja valmiiseen kantaan. Lampun ja sen muodostavien säleiden muodon osasin jo valita taitojeni ja saatavilla olevien koneiden mukaan, eli edistystä osaamisessa on tapahtunut! Kaarevat muodot ovat minulle helpompia hahmottaa kuin kulmikkaat. Niitä on myös helpompi hioa ja työstää. Säleen kaartuva muoto on itse asiassa oman käteni ja nauhahiomakoneen yhteistyötä. Hyvä me!

Säleiden tekemiseen meni eniten aikaa. Piirsin jokaisen säleen vanerille kaavalla ja leikkasin ne irti kuviosahalla muutaman millin hiomavaralla. Jälkeenpäin ihan hirvittää, että en tehnyt yhtään särkymävaraa, vaan juuri kahdeksan kappaletta. Pariin kappaleeseen tuli kauneusvirheitä, koska vanerilevyn keskimmäisessä kerroksessa sattuikin olemaan huonompia kohtia, mutta ne ovat sitten niitä käsityön merkkejä.

Oikeastaan yhden kappaleen piirtämien tarkasti olisi riittänyt, koska laitoin kappaleet yhteen pinkkaan puristimilla, ja pinon päällimmäiseksi valitsin säleen, jossa oli paras piirustus. Sen perusteella hioin koko pinon lopulliseen muotoonsa nauhahiomakoneella.

Säleet edelleen pinottuina tein niihin liitoskohtien lovet sirkkelillä. Sirkkeli oli turhan järeä väline ja sen terä oli vajaan millin liian leveä, mutta toisaalta lovesta tuli siisti ja se osui kaikkiin levyihin samaan kohtaan. Säleet olivat tässä vaiheessa edelleen tiiviisti pinossa.

Liitoskappaleiden työstön aloitin keskireiästä, jonka tein pylväsporalla, 28 mm:n terällä. Järjestys juontuu siitä, että neliskanttisen kappaleen saa hyvin kiinnitettyä, toisin kuin pyöreän. Pyöreän muodon tein kuviosahalla ja viimeistelin lautashiomakoneella. 

Tein liitoskappaleiden lovet kuviosahalla. Se oli hermoja ja tarkkuutta vaativaa, ja siinä vaiheessa menikin yksi kappale pilalle. Lovia piti vielä viilata käsin, koska ne eivät menneet kerralla nappiin käsivaralla. Parempi siis tehdä liian pieni ja jynssätä viilalla liiat pois.

Lopuksi hioin kaikki leikkauspinnat sileiksi ja piirrosjäljet pois käsin hiomapaperilla. Pinnat käsittelin Osmo Colorin puuvahalla.

Täysin istuvia kappaleista ei tullut (!!!) mutta niin lähelle pääsin, että kasassa pysyy ja voin olla tyytyväinen. Hyvin tyytyväinen. Kiitos kaikille kurssikavereille ja opelle neuvoista ja ideoista, ei tästä muuten olisi näin hyvää tullut.

Prototyyppi on taas kerran uniikkikappale, koska en enää innostu samasta työstä toista kertaa. Sinänsä harmi, koska nyt tietäisin, mitä tehdä paremmin.