26.3.2017

Jakkara 1/2

Blogin puolella on ollut hiljaista, koska olen puuhastellut kahden ikuisuusprojektin parissa. Jotta saan jotain postattua, teen nyt osajulkaisun toisesta projektista, jakkaroista.

Jakkaroiden malli on internetin ihmemaailmasta ja Pinterestistä pöllitty ja säädetty omille taidoille sopivaksi. Suunnitteluun pikkuvinkki: Kolmijalkainen jakkara ei keinu yhtä helposti kuin nelijalkainen. Nämä jakkarat tulevat siis kolmella jalalla, jalat teräksestä ja kansi puusta.



Hieman tarkemmin designista. Halusin tehdä niin sanotut "Hairpin leg" -jalat. Klassinen malli on peräisin 50-luvun Tanskasta. 

Kuvan lähde


Jalkoja voi ostaa monessa eri mitassa ja kuosissa, mutta perusajatukseltaan design on varsin yksinkertainen. Ja DIY-ihmisen iloksi netistä löytyy monta hyvää ohjetta näiden kaunokaisten valmistamiseen. Parhaimmat ohjeet ovat mielestäni tässä, tässä ja tässä videossa (viimeinen video on puoliksi mainosspämmiä, mutta työvaiheet ja ideat on kuvattu hyvin).

Kuten videoista käy ilmi, mitään standardoitua välinettä jalan taivuttamiseen ei tarvitse olla, vaan sen voi melko helposti tehdä itse. Työvälineiden valmistamisessa tukeuduin yllä luettelemistani video-ohjeista ensimmäiseen. 

Materiaaleiksi taivuttimeen sopivat kulmarauta sekä huonekalu- ja vesiputki, viimeistä kahta eri kokoa siten, että kapeampi mahtuu suuremman sisään. Muukin putki käy, vesiputkea oli saatavilla. 

Hioin pinnoitteet pois vesiputkista sorvin ja hiekkapaperin avulla. Hitsasin kappaleet ohjeen mukaisesti yhteen siten, että halkaisijaltaan suurin putki tuli kiinni kulmarautaan ja kapeammat huonekaluputkeen. On tärkeä sovittaa taivuttimen palaset oikeille paikoille varsinaisen väännettävän terästangon avulla, jotta taivutin toimii (tämä käy hyvin ilmi ohjevideolla). Alla olevan kuvan ottamisen jälkeen leikkasin huonekaluputken päässä olevaa putkea noin sentin lyhyemmäksi, jotta palat sopivat paremmin yhteen.

Valmis taivutin
Koska käytettävissäni oli massiiviseen pöytään pultattu järeä ruuvipenkki, kiinnitin valmiin taivuttimen penkkiin ja aloin vääntää tankoja. Taivutin voi siis olla todella yksinkertainen väline, eikä sen kanssa tarvitse mielestäni hifistellä turhia.

Materiaalina itse jalkoihin on hehkutettu pyöröteräs, halkaisija yksi senttimetri. Ostin erehdyksessä aluksi vedettyä pyöröterästä, mutta se on niin vahvaa, että taivutin oli hajota. Hehkutetun teräksen vääntämiseen riittävät käsivoimat ja väännin.

Ja vääntö!



Taivuttimella syntyy kuvan mukaisia "haarukoita". Kun taivuttamisen ensimmäinen vaihe oli takana, varmistin, että haarukat ovat suoria. Tämän voi testata laittamalla taivutetun kappaleen pöydälle, jossa sen tulisi maata tasaisesti. Jos (ja kun) haarukka ei ota tasaisesti pöytään, sitä hienosäädetään. Taas käytetään ruuvipenkkiä, mutta hienosäätöön riittävät käsivoimat. Huomaa, että tanko on suojattu penkin puristimilta alumiinikulmaraudan palasilla (näkyvät kuvassa huonosti mutta ovat puristimen leuoissa).

Sitten hienosäädin haarukoiden kulmat. Tein tähän tarkoitukseen liimapuulevystä jigin, jolla yksinkertaisesti varmistin kulman suuruuden. Käsivoima riittää myös tähän säätöön. ssä vaiheessa pitää jo olla hellä, ettei kulma mene pilalle.

Tuloksena on jalanaihioita, joissa on presiis sama kulma. Fint!

Jos tavoitteena on tehdä klassisen mallin mukaisia suoria jalkoja, enempää taivutusta ei tarvita. Mutta minulla oli rima korkeammalla ja vauhti päällä, joten lisäsin kierroksia. 

Kolmannessa vaiheessa siirryin toisenlaisen ruuvipenkin ääreen. Tällä penkillä tein jalkoihin kulmat, jotka tuovat jalan kauniisti esille istuinosan ulkopuolelle. Lisäksi ajatus on, että jakkaroista tulee pinottavat, minkä tämä kulma mahdollistaa. Kun penkkiä kiristää, tanko puristuu takana näkyvien mustien kappaleiden väliin, ja saadaan suorakulma.

Tämän jälkeen taivutukset olivat valmiita. Pätkäisin haarukoiden päistä ylimääräiset pois ja siirryin tukikehikon valmistamisen puolelle. Hairpin leg -jaloissa on tyypillisesti joko suora tai kulmanmuotoinen lattarauta, jolla jalka kiinnitetään levyyn. Koska muotoiluni on kustomoitu, myös lattarauta piti suunnitella erilaiseksi, hieman tukevammaksi.

Päädyin tekemään lattaraudasta, 5 x 50 x 2000 mm, kiinteän kehikon. Heksagoni on tähän muotona kätevä, ja sitä vartena rauta tuli sahata kappaleiksi 60 asteen kulmassa. Onneksi tehtävään löytyi järeä väline valmiilla kulma-asetuksella, tämä komistus:

Rautasaha kauniissa väreissä. BFF.
Tein mallin tulevasta istuinosasta, heksagoni sekin. Yhden sivun pituus on 18 cm, eli heksagoni on piirretty halkaisijaltaan 36 cm:n ympyrän sisään. Mallin avulla määritin kehikon ja siihen tarvittavien lattaraudankappaleiden mitat.



Porasin kehikon aihioihin kiinnitysreiät valmiiksi, kaksi reikää joka toiseen levyyn. Poraaminen kannattaa tässä vaiheessa, kun mitään ei ole hitsattu ja kappaleet ovat yksinkertaisia. Reiät porasin ensin läpi asti 4 mm:n terällä ja sitten syvennyksen ruuvinkannalle upotusterällä. Hioin lattaraudankappaleiden sahausjäljet ja poranreiät siistiksi. Kuvassa kaksi kehikon aihiota reikineen. Tein tosiaan melko samaa tahtia kahta jakkaraa.


Sahaamani puulevy oli mallin lisäksi jigi, jonka avulla kokosin kehikon ja jalkaosan. Porasin kappaleet paikoilleen levyyn ja hitsasin. Puulevy joutui melko koville tässä projektissa, sillä se syttyi palamaan jokaisen hitsaussauman kohdalla. Jännitystä ja puukiukaan tuoksua 

Puristin pitää poraamattoman kappaleen paikoillaan ja johtaa virran.

Puulevy ei tietenkään ole hyvä hitsausalusta, mutta arvelin sen kestävän kahden jalkaosan valmistuksen. Lopussa se oli kyllä todella kärähtänyt. Itse jalkoihin jäi hitsaussaumojen ympärille vaikka kuinka paljon siistittävää. Saumojen viimeistely sujui kapeanauhaisella nauhahiomakoneella.

Ja siinä ne ovat, minun kaunokaiset, vaikka itse sanonkin. Palaan myöhemmin kanteen ja koko jakkaraan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti