Vuokra-asunnon tylsää maalarinvalkeaa seinää voi piristää monin tavoin koskematta pensseliin ja poraan. Ehdoton suosikkini seinien pikatuunaukseen on teippi, monissa eri muodoissaan. Tässä parhaat kokemukset, suositukset ja varoitukset vuosien varrelta.
Yksikään projekti ei ole vaikea toteuttaa, aikaa vain menee viidestä minuutista yhteen iltaan. Aloitetaan nopeimmasta.
Rastit seinällä
Rastin tai muunlaisen asteriksin voi toteuttaa käden käänteessä. Nämä rastit jäivät olkkarin seinään erään kuvaussession jälkeen, ja laiskuuttani totesin, että nehän sopivat sinne oikein hyvin.
Teippinä on vihreä sähköteippi. Se on kokemukseni mukaan paras teippi seinäkoristeluun. Se ei jämähdä kiinni eikä siitä jää liimatahroja, ainakaan näin vuoden seinässä olon jälkeen.
Värähtelyä
Uusimpana ja lyhytkestoisimpana komeutena olohuoneen seinää koristi washiteippi (aka paperiteippi), joka kuvasi jonkinlaista seismografin tai sydänkäyrän viivaa. Washi on teippinä kevyttä ja sen liima on melko heikkoa, joten se ei pysynyt epätasaisessa seinässä paria vuorokautta pidempää. Harmi! Washiteippiä saa vaikka missä väreissä ja kuvioitunakin. Saatan ottaa sekä teipin että aiheen kanssa uusintaottelun jossain vaiheessa.
Vappu aina
Kennopaperia voi tehdä itse, ja sehän on jo syy sinänsä tehdä sitä! Kennopaperipallon hienon kuvallisen ohjeen löytää Bambulan blogista. Tein omani puolikkaalla paperimäärällä, jolloin koristeesta tulee puolipallo. Puolipallot kiinnitin seinään karhun tarralla. Karhun tarra on tarpeeksi jämäkkää pitämään koristeet seinässä mutta myös tarpeeksi nöyrää, jos silmäniloja tulee tarve siirtää.
Nämä kennopaperipuolipallot tein itseasiassa jo viimevuoden puolella pehmentämään taanoisten hevisynttärien tunnelmaa. Nyt keväällä siirsin ne kaikki parveilemaan eteiseen, josta jouduin irrottamaan edellisen eteisen komistuksen (nyyh), graafisen teippitaideteoksen.
Graafinen teippitaideteos
Tämän luomuksen tein yhden illan (ja alkuyön) inspiraatiossa. Materiaalina oli kaapista löytynyt urheiluteippi, jota ei kenenkään teippitaitelijan tule käyttämän!
Urheiluteippi vaikutti hyvälle idealle, mutta. Luomisvaiheessa teippi venyi, ja ajan kanssa se alkoi palautua alkuperäiseen mittaansa. Työ siis kutistui seinällä. Teippi myös väsyi ja alkoi retkottaa kohdassa, jossa olin vetänyt sitä kulman yli. (Ok, nämä ominaisuudet voivat päteä sähköteipilläkin, johon olen päättänyt tarttua, jos tällaiseen tulevaisuudessa ryhdyn.) Viimeinen naula urheiluteipin arkkuun lyötiin kun irrotin väsyneet ja kutistuneet teipit. Viimeisillä voimillaan teippi nimittäin vei mukanaan osan seinän pinnoitteesta! OMG! Pääsinpä käyttelemään tasoitetta... JA teipistä jäi melkoiset liimatahrat seinään. Niitä olikin kiva putsailla lakkabensiinillä. Never again, urheiluteippi!
Mutta kyllä meillä oli teippiteoksen kanssa hyvät yhteiset kaksi vuotta, eli teos pysyi katselukelpoisena hyvän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti