Tällaiset työt ovat aivan parhaita. Sitä vain löytää jotain, mistä pitää ja tajuaa myöhemmin, mikä se on tai mikä siitä tulee. Tällä kertaa näin kävi kuin tielleni osui vanha luunaskali (tai se sen oletan olevan). Sileä ajan kuluttama pinta, epätasainen vaaleankellertävä väri. Käteen sopiva. Kaunis. Kaulakoru.
Yhdistelin työssä vanhaa, jämää ja säästettyä; naskalin, poron nahkaa ja äitin kultekellon ketjun (Äiskä, palautan jos on pakko!). Ja heti pääsi käyttöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti