27.9.2015

Tikkakoski-remake

Varoitus! Postaus sisältää materiaalia, joka ei sovi isoäidin perinnön raivopäisille vaalijoille! Kyseessä on sotienjälkeinen Oy Tikkakoski Ab:n ompelukone, jonka päivitin tälle vuosituhannelle. Ainakin osittain. Osa jäi välille. Oranssia maaliakin nähtiin. Ja siinäkös on mullistusta eräiden ihmeteltäväksi :)

Vanha Tikkakoski tuntuu löytyvän nykyään joka kolmannesta halkovajasta eikä sen jälleenmyyntiarvo ole suuren suuri. Tämän vuoksi uskalsin ottaa tämän yksilön hellään huomaani (=täysremppaan) puolisoni isoäidin jäämistöistä varsin kevyin mielin. Putsatessani konetta harrastetiloissa eräs vanhempi herra innostui kertomaan, että Tikkakoski valmisti ennen muun muassa konekiväärejä. Ompelukoneeseen liittämäni viattomuus ja mummous karisivat kertaheitolla. Meillehän muuttaa pala suomalaista teollisuushistoriaa! 


Tässä vielä koko komeus, jatkoeriin pääsi vain jalka. Signeriin tai vastaaviin verrattuna Tikkakoski ei ole kovin krumeluuri, vaan suomalais-neuvostolaiseen tyyliin selkeälinjainen ja jämpti. Hienoja yksityiskohtia löytyy kuitenkin riittämiin.

"Kultaukset" päätin heti tehdä uusiksi ja säästää myös pultit, ruuvit ja mutterit maalilta, koska ne tuovat rungolle mukavasti ilmettä. 

Ennen maalausta putsasin rungon kauttaaltaan asetonilla. Samaan tarkoitukseen sopii myös tinneri, mutta ei lakkabensiini tai tärpätti, sillä niistä jää kalvo putsattavaan pintaan (kokeiltu on, valitettavasti). Lian lisäksi asetoni poisti hyvin kaikki teippi- ja rasvatahrat rungosta ja nivelistä kuten myös turhat ajatukset putsaajan päästä. Tässä vaiheessa sanottakoon, että kunnon ilmanvaihto ja suojaimet (hanskat, maski ja lasit) ovat ihan must näissä hommissa.

Maaliksi valikoitui Mastonin ACRYLcomp (maksamaton mainos, mutta aivan jär-kyt-tä-vän hyvä tällaiselle kotitarvemaalarille!) ja sävyksi koralli, RAL2012. Taitava maalari olisi selvinnyt kahdella pullolla, vähän taitamattomampi pääsi kahdella ja puolella.

Itsensä lisäksi kannattaa suojata maalaamiseen käytetty tila, koska spraymaalihan pöllyää niin vietävästi. Maalatessa kannattaa kokemukseni mukaan käyttää apuna irtonaista paperia, johon voi tähdätä kohteen ohi menevän maalisumun. Paperi siis laitetaan maalattavan pinnan taakse, ei sen kummempaa. Sen lisäksi, että irtopaperi suojaa ympäristöä, sen avulla voi pyydystää maalipölyn, joka muuten laskeutuisi jo maalatulle tai kohta maalattavalle pinnalle. Pöly karheuttaa pinnan, eikä lopputuloksesta välttämättä tule kovin siisti (kokeiltu on, valitettavasti). Jos karheutta pääsee syntymään, sitä voi maalin kuivuttua hioa kevyesti pois 400:n hiomapaperilla.


Siinä se nyt punastelee! Kuvassa vasemmalla näkyvissä myös mainitsemiani irtopapereita.

Ja sitten "kultaus". Opin asiaan perehtyessäni, että kultauksen voi tehdä ja se usein tehdäänkin pronssijauheella. Ja meillä oli sitä sattumalta pari purkkia nurkissa! Pronssijauhe on peräisin samasta jäämistöstä kuin ompelukone.

Sidosaineen valitseminen oli vaikeaa, koska ohjeita kultaukseen ei tahtonut löytyä netistä niin millään eikä kirjaston aineistojen penkomiseen tietenkään ollut aikaa. Päädyin ihan tavalliseen kalustelakkaan seikkailtuani Kitaratohtorin sivuille. Periaatteessa sidosaineeksi olisi voinut käydä myös riittävän vahva liima. Käytin lakkaa pari teelusikallista ja sekoitin siihen noin saman verran jauhetta, jotta seoksesta tuli riittävän paksua maalaamiseen. Pronssijauhe on todella riittoisaa.

Hermopilleripurkissa ei suinkaan ole mitään troppia, vaan pronssijauhoa, mistä metallinen pöly vihjaakin! Tässä muutama ennen-jälkeen -kuva kultauksesta:





Hiano! Mutta yli jääneelle lakka-pronssiseokselle kävi jotain outoa, mikä sai minut huolestumaan tekemistäni kultauksista. Seos alkoi sinistyä voimakkaasti suljetussa purkissa (kuparin reaktio kenties?) ja hikoilla.



Kultauksille ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Jatkossa seosta kannattaa siis tehdä vain se määrä, jonka käyttää heti. Jos siellä nyt joku kemisti lukee tätä ja tietää, mitä purkissa tapahtui, niin kertokaa ihmeessä mulle. 























Siinä se nyt on, ja mikä muutos! Meni läpi jopa virallisesta laaduntarkistuksesta, joka on käynnissä kuvassa oikealla. Pöytään tulee tietenkin jossain vaiheessa vielä kansi, mutta se on vasta suunnitelman tasolla, joten palaan siihen myöhemmin ajankohtana X. Vielä muutama fiilistelykuva:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti