Vegaaninen lime-kookoskakku

"Vaivaton, valloittava, vegaaninen" voisi Jorma Uotinen sanoa tästä hurmaavasta lime-kookoskakusta. Kyseessä on ihka ensimmäinen vegaaninen juustokakkuni, ja ensiyritys on kerrassaan rohkaiseva.

Ohje on chokochilin blogista ja kaikki kunnia ehdottomasti sinne! Jotta resepti ei karkaa minulta bittiavaruuteen, laitan ohjeen myös tähän.

Lime-kookoskakku

0,5 pkt Digestive-keksejä*

0,5 dl kookoshiutaleita

0,5 dl margariinisulaa (sininen Keiju)

1 dl kookosmaitoa

1 pkt maustamatonta soijatuorejuustoa

1 tlk (500g) maustamatonta (kookos)soijajogurttia

2 dl tomusokeria

2 limen raastettu kuori

1 limen mehu

3 rkl perunajauhoja

1 tl vaniljasokeria

Murenna keksit (tehosekoittimessa), lisää kookoshiutaleet, margariinisula ja kookosmaito. Painele keksitaikina voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Pehmennä soijatuorejuusto haarukalla (tai tehosekoittimella). Lisää sitten jogurtti ja kaikki loput aineet. Kaada täyte keksipohjan päälle. Paista kakkua 175 asteessa 20 minuuttia, vähennä lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä toiset 20 minuuttia. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Koko kakun voi siis tehdä tehosekoittimella, mikä lämmittää erityisesti tällaisen puolilaiskan leipurin mieltä. Sovelsin valmistuksessa tavallisen juustokakun ohjeita vaikka en tiedä, kuinka ne pätevät vegaaniseen juustokakkuun. Tavallisen juustokakun tulee jäähtyä hitaasti, ettei se halkeile. Käänsin siis tässäkin tapauksessa uunin jälkilämmölle hyvissä ajoin ja annoin kakun totutella huoneilmaan uunissa, jonka luukku oli raollaan. Eikä halkeillut!

Rommikinuski

2 dl muscovadosokeria

0,5 dl tummaa rommia

0,5 dl kaurakermaa

1 rkl margariinia

Sekoita kattilassa sokeri, rommi ja kaurakerma. Anna kiehua, kunnes seos sakenee. Kärsivällisyys palkitaan! Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon margariini. Anna kinuskin jäähtyä hetki. Jos haluat kinuskin maistuvan enemmän rommilta, lisää siihen vielä pikkutilkka rommia keittämisen jälkeen. Koristele kakku rommikinuskilla ja kookoshiutaleilla ennen tarjoilua.

Kinuski herätti alkuun voimakkaita tunteita testiyleisössä, sillä rommi sai toiset kavahtamaan ja toiset riemastumaan. Maistelun jälkeen palaute oli kuitenkin 100 % positiivista!

Raakakakkuexperience

Tervetuloa koekeittiöön! Innostuin pitkästä aikaa puuhastelemaan keittiön puolella, ja eilen kätösissäni syntyi ihka aito raakakakku. Vegaaninen leivonta tuo keittiöön raikkaita tuulia. Raaka-aineet ja menetelmät ovat uusia ja jännittäviä, ja niitä voi hivuttaa piristämään muutakin ruoanlaittoa.

Ensimmäiseen kokeiluun valitsin Chocochilin blogista kakun, johon tarvittiin ihastuttavana vähän raaka-aineita:

Balilainen suklaakakku

noin 10 palaa

pohja:

3 dl saksanpähkinöitä

2 dl tuoreita taateleita kivet poistettuna

0,5 tl vuorisuolaa

täyte:

3 dl cashewpähkinöitä liotettuna

1 dl sulaa kaakaovoita

1,5 dl lämmintä vettä

1 dl kookossokeria

1 dl raakakaakaojauhetta

Näistä tulee oikeasti kakku!

Näin:

1. Liota cashewpähkinöitä vähintään pari tuntia tai yön yli ennen leipomista.

2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjalle.

3. Rouhi saksanpähkinät ja taatelit monitoimikoneessa tai tehoblenderillä taikinaksi. Seos on sopivaa, kun siitä voi pyörittää koossa pysyvän pienen pallon. Painele taikina vuoan pohjalle.

4. Sulata kaakaovoi vesihauteessa. Blendaa liotetut cashewpähkinät, sula kaakaovoi ja loput täytteen aineet tehoblenderillä tasaiseksi massaksi. Kaada suklaatäyte pohjan päälle ja levitä se tasaiseksi.

5.Jäähdytä suklaakakkua pakastimessa noin 20 minuuttia ja leikkaa paloiksi. Koristele saksanpähkinöillä. Säilytä valmis kakku jääkaapissa.

Alkuperäinen resepti: Maria Lönnqvist: Raakaleipurin parhaat kakut (Nemo 2014)

Pohja syntyi varsin näppärästi 300 wattisella tehosekoittimella. Olin tässä vaiheessa jo melko varma, että Vitamixit sun muut tehobelnderit ovat turhaa hifistelyä. Mutta...

Voi sun sotku...

Täytteen kanssa meinasi iskeä epätoivo. Cashewpähkinät eivät jauhautuneet tehosekoittimella niin hienoksi kuin toivoin, ja jouduin laittamaan kaikki keittiöstä irtoavat tehot peliin. Sauvasekoittimen säälittävät 500 wattia eivät kuitenkaan riittäneet, ja täytteeseen jäi "hitusia". Cashewpähkinät 1, Hanna 0. Mutta näillä mentiin!

Pakkaseen! Taustalla autenttinen sotku.

Ja valmista :)

Ilokseni voin todeta, että kakku palkitsi vaivan. Kotiraatikin antoi hyväksyntänsä, joten tämä raakakakku ei varmasti jää ainokaiseksi. Seuraavaan kakkuun yritän metsästää hieman parempaa koostumusta, ehkäpä kookosöljyn avulla...? To be continued!

Parvekkeella vihertää ja ...violetihtaa?

Kiinalaisen sanonnan mukaan kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Tämä mielessä oli mukavaa ottaa maanantai vapaaksi töistä ja askarrella parvekkeella, jonne on kehittymässä pieni urbaani hyötykasvipuutarha. 

Kasveja ei kuitenkaan niin vain tuoda huusholliin, jonka kisulle maistuu aina välillä tuore vihreä välipala. Niinpä kaikki meille päätyvät kasvit on hilattava vähintään metrin korkeuteen. Amppelit ja seinäruukut ovat siis meidän juttu.

Aikaisempina vuosina en millään löytänyt silmää miellyttäviä amppeleita, joten eräänäkin kesänä amppelinarut roikkuivat parvekkeella tyhjinä! Tänä keväänä puutarhamyymälästä löytyi kuitenkin ohittamaton herkku: Artstone-ruukut! Seuraa maksamaton mainos: Muovinen ruukku on kevyt, siinä on vesisäiliö, mahtavat värit ja kaiken muun hyvän lisäksi se on biohajoava. Pakkohan näin hieno asia on jakaa!

Ruukkuja olisi mitä ihanimmissa väreissä, mutta myymälässä oli vain (suomalaiseen makuun?) rajattu valikoima, eikä tietenkään keltaista. Mukaan lähti kuitenkin vihreää, vaaleanpunaista, violettia ja hullumman puutteessa yksi musta ruukku. 

Ruukkujen täytteeksi mukaan tarttui amppelimansikkaa, chiliä ja yrttejä. Tomaatti olisi myös ollut mukava, mutta se ei olisi mahtunut valitsemiini ruukkuihin. Tässä välissä sainkin mukaan raahaamaltani avopuolisolta maininnan "käytännöllinen emäntä". No olenhan minä, kiitos maininnasta!

Amppelien lisäksi parvekkeelle tuli ainakin yksi seinäruukku. Vielähän ehtii hakea lisää:) Seinäruukussa oli vain yksi ongelma, kiinnitys. 

Ruukun mukana tulivat kyllä ruuvit, mutta parvekkeen betoniseinä on sitä laatua, että siihen ei todetusti tepsi kuin ammattilaisen pora. Mutta eipä hätää, nyt ruvetaan käytännölliseksi ja kaivellaan tarvikevarastoja. 

Jykevällä korukettingillä ja S-koukuilla tein parvekkeen koristekalteriin (niin, koska sille ei ole mitään muuta selitystä, luulen, että se on jonkun mielestä hieno) hieman erikoisen mutta toimivan viritelmän:

Lopputulos on aika mielenkiintoinen, mutta ei se tuota kalteria rumenna! Ja istutuksineen se näyttää jotensakin tältä.

Ei muuta kuin satoa ja parempaa säätä odottelemaan!

Alussa mainitsemani kiinalainen sanonta menee muuten kokonaisuudessaan näin: "Kaikki muu on turhaa paitsi puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää." Niinpä!

Nahkapaljettipaita

Nahkapaljeteilla koristeltu paita ehti jo jonkin aikaa roikkua to-do-listallani. Inspiraatio tuli alkujaan Outi Pyyn vanhasta blogista, mutta koska yksikään linkki sinne ei toimi enää, jäävät inspiskuvalinkit väliin. Paljettien vääntäminen pääsi mielessäni kasvamaan niin työlääksi hommaksi, että halusin pohjaksi "täydellisen" paidan. Jeps. Sitten tulin järkiini, hommasin mukiinmenevän paidan ja tartuin saksiin.

Tässä paitaprokkiksessa matskuna on siis paita, nahkaa ja lankaa. Välineinä sakset, nahkapaska (onko sille joku muu nimi!?), haluttaessa malli paljeteille ja neula. Varsin yksinkertaista!

Paita olisi voinut olla käytetty, mutta en halunnut kiinnittää paljetteja kulahtaneeseen kankaaseen. Nahka on kuitenkin kierrätettyä ja peräisin 80-luvun miesten palanahkatakista. Tällaiset takit ovat DIY-ihmisen unelma, koska väljän mitoituksen aikakaudella nahkaa ei todellakaan säästelty! Samaisesta takista olen jo tekaissut pari muutakin juttua.

Paljetteja leikellessä ja lävistäessä meni yksi ilta. Näpertely vei mennessään, ja määrä oli minusta sopiva siinä vaiheessa, kun jännetuppitulehduksen ensioireita ei voinut enää kieltää. Kappalemäärissä niitä syntyi 190, eli aivan liikaa.

Tadaa!

Salladsbestick från Strömsö

Tein pitkästä aikaa jotain, jolle on oikeasti tarvetta, nimittäin salaattiottimet. Malli löytyi Strömsön kirjasta Strömsö - De bästa bitarna, mutta kuten arvelinkin, ohje on saatavilla myös netin uumenista. 

Ilman ohjettakin tällaiset yksinkertaiset kapistukset voisi tehdä, mutta tarve salaattiottimille heräsi plärätessäni mainittua kirjaa (jeps, todellinen tarve), joten päätin käyttää Jim Björnin mallia oman suunnitelmani pohjana. Työskennellessäni lisäsin malliin omat twistini. Luonnostelin mallin vapaalla kädellä paperille ja siitä puuhun sen mukaan, mikä minusta vaikutti sopivalta. 

Materiaalina on (taas) tervaleppä. En oikeastaan tiedä, kuinka hyvin se soveltuu keittiövälineisiin, mutta kohtapa on siitäkin kokemusta.

Leikkasin muodon melko karkeasti vannesahalla. Ottimen halkion tein poraamalla lavan perukkaan reiän 6 mm:n terällä ja avaamalla raon vannesahalla.

Halusin ottimistani hieman mallia sirommat, ja pyöristin kulmia ensin vähän, ja sitten vähän enemmän. Malliin tuli jotain ulpukan tai lumpeen lehteä muistuttavaa, mikä on minusta hyvä lisä.

Vannesahan jälkeen muotoilin ottimet melkein valmiiksi nauhahiomakoneella. Koska käytin paksua lautaa, myös syvyyssuunnassa oli mukavasti työstettävää materiaalia. Vaikka ottimet ovat varreltaan suorat, sain lapoihin kaarevan muodon.

Konevaralla syntyikin jo melkein valmista tavaraa, mutta tein vielä hienosäätöä käsin hiomalla. Ensin 100-paperilla, sitten 240:llä.

Poran terä oli repinyt kummankin ottimen halkion perukkaan pieniä koloja, ja näin jo silmissäni, miten sinne pesiytyisi salaattia mussuttavia pöpöjä. Mutta ei minun ottimiini! Halkion viimeistely hoituikin odottamaani näppärämmin pyöröviilalla. (Hiottavaa kappaletta kannattaa välillä puhallella ilmapuristimella.)

Tein vielä vesihoinnan, joka sujuu näin: Kostuta pinnat kevyseti rätillä, odota, että pinnat ovat täysin kuivia ja hio pystyyn nousseet syyt 400:lla. Toista, jos olet turhantarkka, kuten minä. 

Käsittelin ottimet loppuun öljyllä. Olisin halunnut käyttää unikkoöljyä, mutta Ruotsi-teemalla (ja nuukana) tyydyin erään huonekalujätin puunsuojaöljyyn. Öljy tummentaa puuta, mutta tervalepän tapauksessa se tuo esiin puulle ominaisen punertavan sävyn. Me like it!

Loppuun on vielä pakko tunnustaa, että pahimmillani olen ollut aikamoinen Strömsö-intoilija. Joku päivä olisi hienoa mennä paikanpäälle "pyhinvaellukselle"!

Pääsiäisen kukka-asetelma

Osallistuin työpaikan kukka-asetelmakurssille, jossa ajankohdan mukaisesti tehtiin pääsiäispöytään sopiva asetelma. Kurssilla oli iloisen keskittynyt ja luova tunnelma, kuin ala-asteen kuvistunneilla!

Kukka-asetelmat ovat taas uusi aluevaltaus, mutta samalla silmällä ja käsinäppäryydellä asetelma syntyi kuin muutkin käsityöt. Ja oma kädenjälkihän siihen jäi. Nimesin jo asetelman Horror vacuiksi, koska minun oli aivan pakko saada rumahko Oasis piiloon tunkemalla kukintoa joka rakoon...

Materiaaleina asetelmissa oli laakea astia ja Oasista, muutamat neilikat, gerberat, krysanteemit, ikiviuhko, noidanpajua, pistaasinoksia, heiniä, luonnon niintä, höyheniä ja metallilankaa. Terävä veitsi ja leikkurit ovat välttämättömät.

In process -kuvat joko tärähtivät tai valottuivat huonosti, mutta tässä ohjeita pähkinänkuoressa:

- Oasis laitetaan vesiastiaan kellumaan ja sen annetaan kostua rauhassa. Sitä ei saa painaa veteen, ettei massan jää ilmataskuja!

- Kasvin vartta työnnetään Oasikseen 2 - 3 cm. Varsi siis leikataan melko lyhyeksi matalassa asetelmassa, mutta lyhytvartinen leikkokukka jaksaa virkeänä pidempään.

- Asetelma kannattaa aloittaa oksista tms. pohjavihreistä, joilla tehdään asetelman päälinjat. Ympyränmuotoisen asetelman päälinjoja voi hakea asettelemalla pohjaelementtejä kolmioksi.

- Heinät, oksat ja muut "törröttävät" materiaalit laitetaan asetelmaan kun suurin osa kukista on paikallaan. Pitkät vapaat päät kannattaa sitoa asetelmaan metallilangalla tai niinellä, joka kierretään asetelman ympärille löyhästi.

- Viimeistelyä voi tehdä lisäämällä kukkia sopiviin paikkoihin, höyhenillä tms. koristeilla, joita voi kiinnittää kuumaliimalla, tai niinellä.

- Asetelman elinikää voi pidentää laittamalla sen yöksi viileään.

Raapimapuu 2.0

Tuotekehitystä! Erinäisistä syistä johtuen teen jo toisen kissan raapimapuun elämässäni. Siitä versionumero 2.0.

Tarve puuhun lähti tietenkin talouteemme tassutelleesta kissasta. Sille varmaan olisi käynyt millainen paalu tahansa, mutta minullapa onkin niin tiukkoja laatuvaatimuksia, ettei lemmikkikauppojen kama kelvannut. Siispä hihat heilumaan!

Koska en dokumentoinut ensimmäisen raapimapuun valmistusta, minun piti hakea ohjeet uudelleen muista blogeista ja sivuilta ja soveltaa niiden ja muistikuvien pohjalta. Kullan arvoisia vinkkejä ja ideoita löytyy mm. täältä:

Kiipeilytolppaprojekti!

Stolmen cat tree

Cat Hack – cat tower & scratching post

Stolmen outdoor cat ladder

Nyt laitoin ylös kaiken oleellisen, joten postaus on piiiiitkä! Mutta ei sitä tiedä, koska taas pääsee (joutuu) raapimapuuta väsäämään. 

Projekti on niin sanottu Ikea Hack, jossa hyödynnetään Ikean valittuja paloja. Tällä kertaa Stolmen-säilytysjärjestelmän pylvästä ja kiinnikkeitä. Pylväs on varsin kätevä, koska sen voi pingottaa huonekorkeuden mukaan. Ikean matskujen lisäksi tarvitaan liuta muita tarvikkeita. Laitoin postauksen loppuun tarvikeluettelon hintoineen. 

Työ alkoi tasojen muotoilusta. Materiaaliksi valitsin koivuliimapuulevyn. Ensimmäisen tekemäni raapimapuun tasot olivat mäntyä, mutta se ei ole riittävän kovaa kissan kynsien alle (oikeastaan mihinkään minun mielestäni). Vaneri olisi myös ollut ok valinta, mutta halusin pyöristää tasojen reunat, ja vaneri olisi saattanut revetä jyrsimessä.

Edellisessä puussa tein tasot viuhkan mallisiksi, mutta nyt päädyin ellipsiin. Ympyrä olisi ollut aivan liian helppo. Miten siis piirretään ellipsi? Täältä löytyi hyvää apua ja matemaattista pohdintaa, mutta tein mallini Kotiverstaaseen kommentoidun ohjeen mukaan: "sen voi tunnetusti piirtää polttopisteiden ja kynän ympärillä kireällä pysyvän narun avulla". Hämmästyttävän yksinkertaista ja toimivaa! Polttopisteiden väli on ellipsissäni 24 cm.

Ellipsi! (Melkein).

Minkään mittatikun kanssa piirrostani tai tasoja ei kuitenkaan kannata lähestyä... Leikkasin mallin avulla yhden ison, toisen hieman pienemmän ja kolmannen vielä pienemmän tason. Ellipsinmuotoisten tasojen reunat oli helppo siistiä nauhahiomakoneella.

Jyrsimistä vailla.

Reunat jyrsin hieman pyöreiksi, niin kissan kestää tölmytä puussa. Tolppaa varten porasin reiän jokaiseen tasoon 5,7 mm:n reikäsahalla. (Reiän keskikohta oli 5,5 cm reunan pyöristyksestä.) Reikä on pari milliä väljä, mutta sisalköysi peittää rakosen.

Välilaaduntarkistus.

Kuhunkin tasoon porasin ison reiän molemmin puolin kaksi M8-pultin mentävää reikää Stolmen-kiinnikkeitä varten. Ylimpään tasoon tein vielä neljä 5 mm:n reikää torkkupesän kiinnittämistä varten. Hiomalla paransin maalin tarttumapintaa ja siistin porausreiät.

Porausta ja hiontaa sinisillä koneilla.

Maalasin tasot kahteen kertaan valkoisella Helmi-kalustemaalilla. Välineenä käytin telaa, jonka jälki on paljon parempi kuin pensselillä! Jumppasin maalin kanssa kaupassa aika pitkään. Kestävä piti olla, mutta ei mielellään kiiltävä. Kiiltävät maali- ja lakkalaadut kestävät kolhuja paremmin, mutta näyttävät minusta mattaa ikävämmiltä, jotenkin likaisilta. Puolihimmeällä siis mentiin. Kalustemaalin luvattiin kestävän käyttöä ja kostealla pyyhkimistä. Betolux jäi kuitenkin vähän kaihertamaan...

Mutta sitten tekstiilipuolelle ja torkkupesään, joka onkin projektin helmi ja sokeripala! Tein pesän kaavan kertakäyttöpöytäliinalle sovittamalla ja testaamalla. Muovitettu paperi kesti kääntämisen, vääntämisen ja muun mallaamisen erinomaisesti.

Materiaalina torkkupesässä on vihreä 3 mm:n huopa, jolla päällystin myös kaikki tasot. (Lyhyen koekäytön jälkeen on pakko todeta, että huopa ei kestä niin hyvin kuin toivoin. Messumatto olisi parempaa.) Pesän kolme saumaa ompelin käsin karhunlangalla.

Pesä, vielä nurin.

Tasot maalattuina.

Kokoaminen menee lyhykäisyydessään siten, että köysi kierretään tolppaan ja sopiviin kohtiin pujotetaan ja kiristetään tasot. Ha! Helpommin sanottu kuin tehty. Pylvään kokoamisessa on hyvä olla kaksi käsiparia, välipalaa ja kärsivällinen mielentila. Seuraavaksi tarkempi selostus ja sekalainen kuvakokoelma liitoksista.

Vasemmalla tolpan juuri. 2. tason kohdalla köysi ylittää tason.

Kokoaminen aloitetaan tolpan juuresta. Sisalköyden kierre avataan, yksi säie pujotetaan kiinnikkeeseen ja köysi rihmataan takaisin yhteen (rihmauksesta kannattaa googlata kuvaohjeita!). Sitten köyttä aletaan kiertää tolppaan. Tasot laitetaan haluttuihin kohtiin. Päätin, että köyttä ei katkota turhaan, joten 1. taso tuli 1. köysikerän loputtua. Tason voi myös ylittää katkaisematta köyttä.

1. tason liitos rihmauksen ja 2. tason liiots prikkojen kanssa.

Tason alle kiinnitykseen tulee joko rihmaus, jos sisalköysi alkaa tai loppuu tason kohdalla. Jos rihmausta ei tule, liitos tasataan prikoilla. Rihmausliitokseen tulee kaksi prikkaa ja prikkaliitokseen kuusi prikkaa. Kuvissa näkyvien prikkojen lisäksi pultin kannan ja tason päällyspuolen väliin tulee yksi prikka, jotta pultti ei pureudu puuhun.

Torkkupesän palat ja liitokset.

Pesä on kiinni ylimmän tason alapinnassa. Tason läpi menevät lukkopultit ovat suhteellisen sirot, joten ylätason huovan alle ei jää isoja kohoumia. Vaneriset välikappaleet tukevat huopaa.

Kokosimme puun valmiiksi ja lähes täyteen mittaansa säädettynä irrallaan, ja pingotimme sen paikalleen Stolmen pylvään alanivelen säätövaralla. Jos joku nyt innostuu raapimapuuta näillä ohjeilla tekemään, niin Stolmenenin ohjeita lukiessa kyllä tajuaa, mitä tarkoitan! 

Ja... Action!

Niin mitäs tämä hupi maksoi? Se on aina kiinnostava kysymys, vaikka välillä tuntuukin siltä, ettei vastausta haluaisi tietää...

Matsku	Määrä/koko	€	Mistä
Koivuliimapuulevy	18x300x1200 mm^3*	14,90	K-Rauta
Koivuliimapuulevy	18x400x800 mm^3	13,30	K-Rauta
Stolmen-tanko	1 kpl	30	Ikea
Stolmen-ripustuskiinnike	4 kpl	10	Ikea
Helmi kalustemaali	0,5 l	13,55	K-Rauta
10 mm:n sisalköysi	40 m*	25,98	Tarjoustalo
300 mm:n nippusiteitä	50 kpl*	2,99	Tarjoustalo
3 mm:n huopaa	80x125 cm^2	11,13	Eurokangas
8 mm:n prikka	40 kpl*	7	K-Rauta**
50 mm:n M8 -pultti	6 kpl	-	K-Rauta**
M8 mutteri	4 kpl	-	K-Rauta**
M5 35 mm:n lukkopultti	4 kpl	-	K-Rauta**
M5 siipimutteri	4 kpl	-	K-Rauta**
Kalastajan lankaa	muutama metri	0	perusmarketti
4 mm:n vanreia	4 kpl n 10x10 cm^2	0	oli entuudestaan
Raaka työ	Aika paljon	0	bloggaaja + apulainen
		128,85
* Osa jäi yli
** K-raudan kamojen hinta laskettu yhteen

130 € ei ole mielestäni paha! Kaikkia hintoja en merkinnyt, koska materiaalia oli minulla entuudestaan. Ensimmäinen raapimapuuni oli halvempi, koska sain levymateriaalin ja maalin ja huopakin oli muinoin varastoon dyykatty. Nyt upgreidasin joitain materiaaleja ja jouduin ostamaan kaiken, joten hintaakin tuli enemmän. Mutta niin tuli laatuakin. 

Loppuun vielä kissakuva.

Kelepaa sano katti!