Hopean uusi elämä

Siivouspostaus! Huh, vähän pelottaa, mutta kyseessä on niin hieno niksi, että pakkohan siitä on intoilla blogissakin. Kyseessä on siis hopeaesineiden kiillotus halvalla, ekologisesti, tehokkaasti, myrkyttömästi, nopeasti ja hinkkaamatta.

Tarvitset:

- putsattavat (laina)hopeat

- pari ruokalusikkaa ruokasoodaa 

- reilu pala alumiinifoliota

- vettä

- kattilan

Tee näin:

Keitä vesi, lisää folio, ruokasooda ja hopeat. Anna kiehua tovi ja ihastele kun hopeat kirkastuvat silmissä.

Kattilassa tapahtuu hapetus-pelkistysreaktio, jossa hopea pelkistyy ja alumiini hapettuu. Hopeaesineen pinnalle muodostunut tummentuma, hopeaoksidi, siis nappaa alumiinilta elektroneja ja muuttuu hopeaksi. Alumiini taas hapettuu ja tummuu. Ruokasooda ja lämpö nopeuttavat eli katalysoivat reaktiota. (Toivottavasti kukaan kemisti ei nyt missään napsuttele kieltään termien villistä käytöstä...)

Ja kun näillä lusikoilla syö kakkua, voi miettiä elektroneja. Hurjaa! Mutta miksi täällä putsataan hopeoita keskellä yötä? Huomisia rapujuhlia varten tietenkin! Naps, naps!

Samettinauhatyyny

Blogissa vaihteeksi muuta kuin leivontaa, eli ihka oikea ompelutyö! Ennen lomaa piti oikein keksimällä keksiä lomakäsitöitä, ja yhden sain toteutettuakin (toisessa pääsin niinkin pitkälle että tilatut langat odottavat tekijäänsä). Mutta tässä siis valmis työ, samettinauhatyyny. Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 1/2015. 

Matskut sain Tallinnan Karnaluksista niin halvalla, että kassalla teki mieli pyörtää takaisin kaupan puolelle hamstraamaan lisää. Niin halpaa siellä oli! 

Ohjeen mukaan tyynyyn riittää 50 cm kappale kangasta, mutta jos haluaa huomioida kutistumisvaran ja helpottaa työtään, ottaisin enemmän. Itse käytin ruhtinaallisen metrin kappaleen, koska se oli Karnaluksissa minimimyyntimitta. Isommalla kappaleella tereen sain myös tehtyä vain kahdesta kaistaleesta, mikä tekee lopputuloksesta siistimmän. 

Pesin pellavakankaan varmuuden vuoksi ennen kuin aloin työstää sitä. Pellava voi kutistua 2 - 10 % kastuessaan, joten valmis tyyny voisi näyttää aika hullulta pesun jälkeen, jos kangasta ei esipestä. Omani kutistui vain hieman, eikä tyynyä tietenkään ole tarkoitus pestä turhia, mutta ei vara venettä kaada. 

Nauhat ompelin neulalla 80 ja pistonpituudella 3. Myös muut tavalliset saumat menivät 80:n neulalla mutta yhdistin kappaleet jykevämmällä 9-kymppisellä, koska saumoihin kertyi paljon tavaraa tereistä ja samettinauhoista.

Vetoketjun lisäksi vetoketjujalalla ommeltiin tyynyn reunaan kiinnitettävä tere. Tereen teon opettelu oli oikeastaan yksi syy, minkä vuoksi halusin tehdä koko tyynyn. Nyt valmista tyynyä ihaillessa olisikin papukaijamerkin paikka!

Siksakkasin kaikki reunat, jotka eivät ole vinossa langansuuntaan nähden, koska pellava rispaantuu herkästi (tämä on tehtävä myös koko kappaleelle ennen esipesua!). Samasta syystä en myöskään tehnyt saumavaroihin muotoleikkauksia vaan ronskit laskostukset. Ja ihan siistiä tuli!

Vierailevana tähtenä verhoilemani Kilta-tuoli. Tuoli on ehdoton lempparini, roskalavojen ruusu, ja näitä onkin tullut työstettyä jo kolme kappaletta. Postausta ei harmittavasti (!) ole syntynyt, mutta ei sitä tiedä, jos joskus jostain Kilta sattuu taas tielle...

Mmm... Keksiä...

Tekaisin viikonlopun tupareihin tuomisiksi keksiainekset lasipurkissa. Keksit täytyi tietenkin koeleipoa kotona, ja olen varma, että näitä tullaan tekemään toistekin. Niin syntisen hyviä kekseistä tuli!

Resepti on jonkinlainen blogihitti, ja se löytyi mm. Ainoa.sta. Suolapähkinöiden himoissa poimin ohjeen pääpiirteittäin sieltä. Ainesosien suhteet vaihtelivat hieman blogista ja ohjeesta toiseen, ja seuraavalla kerralla testaan niitä hieman uusiksi. Laitan joko enemmän voita (150 g) tai kaksi munaa, koska olisin halunnut kekseistä enemmän cookie-tyyppisiä. Mutta hyviä nämä joka tapauksessa ovat!

Keksitarvikkeet

3 dl vehnäjauhoja 

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1/4 tl suolaa

2,5 dl kaurahiutaleita

150 g m&m karkkeja

1,5 dl taloussuklaata karkeana rouheena

1,5 dl muscovadosokeria

1 dl tummaa ruokosokeria

1 dl suolattuja maapähkinöitä

Kokoamisohje purkkiin

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola yhteen. Täytä litran vetävä lasipurkki seuraavassa järjestyksessä:

Jauhoseos

Kaurahiutaleet

Rouhittu suklaa

Pähkinät

Fariinisokeri

Sokeri

m&m-karkit

Kerroksia kannattaa painella tiiviimmiksi täyttämisen lomassa, jotta aineet mahtuvat purkkiin eivätkä sekoitu, jos astia pääsee hölskymään. m&m-karkkeja kannattaa laittaa niin paljon, että aineille ei jää astiaan  yhtään liikkumatilaa.

Leivontavaiheessa taikinaan lisätään 1 muna (joka olisi kannattanut vatkata kevyesti, niin en kuitenkaan tehnyt!) ja 100 g sulaa voita. (Jos teet keksit suoraan paistettavaksi, lisää muna ja voi jauhoihin ja sen jälkeen loput aineet.) Taikina sekoittuu parhaiten käsin. Pyörittelin taikinasta halkaisijaltaan noin kolmen senttimetrin pallukoita, joita tuli 25 kappaletta. Keksejä paistetaan 175 asteessa 10 - 12 minuuttia. 

Loppuun vielä varoitus: Keksit katoavat sellaista vauhtia, että keksimonsteriakin hirvittäisi!

Vegaaninen lime-kookoskakku

"Vaivaton, valloittava, vegaaninen" voisi Jorma Uotinen sanoa tästä hurmaavasta lime-kookoskakusta. Kyseessä on ihka ensimmäinen vegaaninen juustokakkuni, ja ensiyritys on kerrassaan rohkaiseva.

Ohje on chokochilin blogista ja kaikki kunnia ehdottomasti sinne! Jotta resepti ei karkaa minulta bittiavaruuteen, laitan ohjeen myös tähän.

Lime-kookoskakku

0,5 pkt Digestive-keksejä*

0,5 dl kookoshiutaleita

0,5 dl margariinisulaa (sininen Keiju)

1 dl kookosmaitoa

1 pkt maustamatonta soijatuorejuustoa

1 tlk (500g) maustamatonta (kookos)soijajogurttia

2 dl tomusokeria

2 limen raastettu kuori

1 limen mehu

3 rkl perunajauhoja

1 tl vaniljasokeria

Murenna keksit (tehosekoittimessa), lisää kookoshiutaleet, margariinisula ja kookosmaito. Painele keksitaikina voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Pehmennä soijatuorejuusto haarukalla (tai tehosekoittimella). Lisää sitten jogurtti ja kaikki loput aineet. Kaada täyte keksipohjan päälle. Paista kakkua 175 asteessa 20 minuuttia, vähennä lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä toiset 20 minuuttia. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Koko kakun voi siis tehdä tehosekoittimella, mikä lämmittää erityisesti tällaisen puolilaiskan leipurin mieltä. Sovelsin valmistuksessa tavallisen juustokakun ohjeita vaikka en tiedä, kuinka ne pätevät vegaaniseen juustokakkuun. Tavallisen juustokakun tulee jäähtyä hitaasti, ettei se halkeile. Käänsin siis tässäkin tapauksessa uunin jälkilämmölle hyvissä ajoin ja annoin kakun totutella huoneilmaan uunissa, jonka luukku oli raollaan. Eikä halkeillut!

Rommikinuski

2 dl muscovadosokeria

0,5 dl tummaa rommia

0,5 dl kaurakermaa

1 rkl margariinia

Sekoita kattilassa sokeri, rommi ja kaurakerma. Anna kiehua, kunnes seos sakenee. Kärsivällisyys palkitaan! Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon margariini. Anna kinuskin jäähtyä hetki. Jos haluat kinuskin maistuvan enemmän rommilta, lisää siihen vielä pikkutilkka rommia keittämisen jälkeen. Koristele kakku rommikinuskilla ja kookoshiutaleilla ennen tarjoilua.

Kinuski herätti alkuun voimakkaita tunteita testiyleisössä, sillä rommi sai toiset kavahtamaan ja toiset riemastumaan. Maistelun jälkeen palaute oli kuitenkin 100 % positiivista!

Raakakakkuexperience

Tervetuloa koekeittiöön! Innostuin pitkästä aikaa puuhastelemaan keittiön puolella, ja eilen kätösissäni syntyi ihka aito raakakakku. Vegaaninen leivonta tuo keittiöön raikkaita tuulia. Raaka-aineet ja menetelmät ovat uusia ja jännittäviä, ja niitä voi hivuttaa piristämään muutakin ruoanlaittoa.

Ensimmäiseen kokeiluun valitsin Chocochilin blogista kakun, johon tarvittiin ihastuttavana vähän raaka-aineita:

Balilainen suklaakakku

noin 10 palaa

pohja:

3 dl saksanpähkinöitä

2 dl tuoreita taateleita kivet poistettuna

0,5 tl vuorisuolaa

täyte:

3 dl cashewpähkinöitä liotettuna

1 dl sulaa kaakaovoita

1,5 dl lämmintä vettä

1 dl kookossokeria

1 dl raakakaakaojauhetta

Näistä tulee oikeasti kakku!

Näin:

1. Liota cashewpähkinöitä vähintään pari tuntia tai yön yli ennen leipomista.

2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 20 cm) pohjalle.

3. Rouhi saksanpähkinät ja taatelit monitoimikoneessa tai tehoblenderillä taikinaksi. Seos on sopivaa, kun siitä voi pyörittää koossa pysyvän pienen pallon. Painele taikina vuoan pohjalle.

4. Sulata kaakaovoi vesihauteessa. Blendaa liotetut cashewpähkinät, sula kaakaovoi ja loput täytteen aineet tehoblenderillä tasaiseksi massaksi. Kaada suklaatäyte pohjan päälle ja levitä se tasaiseksi.

5.Jäähdytä suklaakakkua pakastimessa noin 20 minuuttia ja leikkaa paloiksi. Koristele saksanpähkinöillä. Säilytä valmis kakku jääkaapissa.

Alkuperäinen resepti: Maria Lönnqvist: Raakaleipurin parhaat kakut (Nemo 2014)

Pohja syntyi varsin näppärästi 300 wattisella tehosekoittimella. Olin tässä vaiheessa jo melko varma, että Vitamixit sun muut tehobelnderit ovat turhaa hifistelyä. Mutta...

Voi sun sotku...

Täytteen kanssa meinasi iskeä epätoivo. Cashewpähkinät eivät jauhautuneet tehosekoittimella niin hienoksi kuin toivoin, ja jouduin laittamaan kaikki keittiöstä irtoavat tehot peliin. Sauvasekoittimen säälittävät 500 wattia eivät kuitenkaan riittäneet, ja täytteeseen jäi "hitusia". Cashewpähkinät 1, Hanna 0. Mutta näillä mentiin!

Pakkaseen! Taustalla autenttinen sotku.

Ja valmista :)

Ilokseni voin todeta, että kakku palkitsi vaivan. Kotiraatikin antoi hyväksyntänsä, joten tämä raakakakku ei varmasti jää ainokaiseksi. Seuraavaan kakkuun yritän metsästää hieman parempaa koostumusta, ehkäpä kookosöljyn avulla...? To be continued!

Parvekkeella vihertää ja ...violetihtaa?

Kiinalaisen sanonnan mukaan kaikki muu on turhaa, paitsi puutarhanhoito. Tämä mielessä oli mukavaa ottaa maanantai vapaaksi töistä ja askarrella parvekkeella, jonne on kehittymässä pieni urbaani hyötykasvipuutarha. 

Kasveja ei kuitenkaan niin vain tuoda huusholliin, jonka kisulle maistuu aina välillä tuore vihreä välipala. Niinpä kaikki meille päätyvät kasvit on hilattava vähintään metrin korkeuteen. Amppelit ja seinäruukut ovat siis meidän juttu.

Aikaisempina vuosina en millään löytänyt silmää miellyttäviä amppeleita, joten eräänäkin kesänä amppelinarut roikkuivat parvekkeella tyhjinä! Tänä keväänä puutarhamyymälästä löytyi kuitenkin ohittamaton herkku: Artstone-ruukut! Seuraa maksamaton mainos: Muovinen ruukku on kevyt, siinä on vesisäiliö, mahtavat värit ja kaiken muun hyvän lisäksi se on biohajoava. Pakkohan näin hieno asia on jakaa!

Ruukkuja olisi mitä ihanimmissa väreissä, mutta myymälässä oli vain (suomalaiseen makuun?) rajattu valikoima, eikä tietenkään keltaista. Mukaan lähti kuitenkin vihreää, vaaleanpunaista, violettia ja hullumman puutteessa yksi musta ruukku. 

Ruukkujen täytteeksi mukaan tarttui amppelimansikkaa, chiliä ja yrttejä. Tomaatti olisi myös ollut mukava, mutta se ei olisi mahtunut valitsemiini ruukkuihin. Tässä välissä sainkin mukaan raahaamaltani avopuolisolta maininnan "käytännöllinen emäntä". No olenhan minä, kiitos maininnasta!

Amppelien lisäksi parvekkeelle tuli ainakin yksi seinäruukku. Vielähän ehtii hakea lisää:) Seinäruukussa oli vain yksi ongelma, kiinnitys. 

Ruukun mukana tulivat kyllä ruuvit, mutta parvekkeen betoniseinä on sitä laatua, että siihen ei todetusti tepsi kuin ammattilaisen pora. Mutta eipä hätää, nyt ruvetaan käytännölliseksi ja kaivellaan tarvikevarastoja. 

Jykevällä korukettingillä ja S-koukuilla tein parvekkeen koristekalteriin (niin, koska sille ei ole mitään muuta selitystä, luulen, että se on jonkun mielestä hieno) hieman erikoisen mutta toimivan viritelmän:

Lopputulos on aika mielenkiintoinen, mutta ei se tuota kalteria rumenna! Ja istutuksineen se näyttää jotensakin tältä.

Ei muuta kuin satoa ja parempaa säätä odottelemaan!

Alussa mainitsemani kiinalainen sanonta menee muuten kokonaisuudessaan näin: "Kaikki muu on turhaa paitsi puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää." Niinpä!

Nahkapaljettipaita

Nahkapaljeteilla koristeltu paita ehti jo jonkin aikaa roikkua to-do-listallani. Inspiraatio tuli alkujaan Outi Pyyn vanhasta blogista, mutta koska yksikään linkki sinne ei toimi enää, jäävät inspiskuvalinkit väliin. Paljettien vääntäminen pääsi mielessäni kasvamaan niin työlääksi hommaksi, että halusin pohjaksi "täydellisen" paidan. Jeps. Sitten tulin järkiini, hommasin mukiinmenevän paidan ja tartuin saksiin.

Tässä paitaprokkiksessa matskuna on siis paita, nahkaa ja lankaa. Välineinä sakset, nahkapaska (onko sille joku muu nimi!?), haluttaessa malli paljeteille ja neula. Varsin yksinkertaista!

Paita olisi voinut olla käytetty, mutta en halunnut kiinnittää paljetteja kulahtaneeseen kankaaseen. Nahka on kuitenkin kierrätettyä ja peräisin 80-luvun miesten palanahkatakista. Tällaiset takit ovat DIY-ihmisen unelma, koska väljän mitoituksen aikakaudella nahkaa ei todellakaan säästelty! Samaisesta takista olen jo tekaissut pari muutakin juttua.

Paljetteja leikellessä ja lävistäessä meni yksi ilta. Näpertely vei mennessään, ja määrä oli minusta sopiva siinä vaiheessa, kun jännetuppitulehduksen ensioireita ei voinut enää kieltää. Kappalemäärissä niitä syntyi 190, eli aivan liikaa.

Tadaa!