Salladsbestick från Strömsö

Tein pitkästä aikaa jotain, jolle on oikeasti tarvetta, nimittäin salaattiottimet. Malli löytyi Strömsön kirjasta Strömsö - De bästa bitarna, mutta kuten arvelinkin, ohje on saatavilla myös netin uumenista. 

Ilman ohjettakin tällaiset yksinkertaiset kapistukset voisi tehdä, mutta tarve salaattiottimille heräsi plärätessäni mainittua kirjaa (jeps, todellinen tarve), joten päätin käyttää Jim Björnin mallia oman suunnitelmani pohjana. Työskennellessäni lisäsin malliin omat twistini. Luonnostelin mallin vapaalla kädellä paperille ja siitä puuhun sen mukaan, mikä minusta vaikutti sopivalta. 

Materiaalina on (taas) tervaleppä. En oikeastaan tiedä, kuinka hyvin se soveltuu keittiövälineisiin, mutta kohtapa on siitäkin kokemusta.

Leikkasin muodon melko karkeasti vannesahalla. Ottimen halkion tein poraamalla lavan perukkaan reiän 6 mm:n terällä ja avaamalla raon vannesahalla.

Halusin ottimistani hieman mallia sirommat, ja pyöristin kulmia ensin vähän, ja sitten vähän enemmän. Malliin tuli jotain ulpukan tai lumpeen lehteä muistuttavaa, mikä on minusta hyvä lisä.

Vannesahan jälkeen muotoilin ottimet melkein valmiiksi nauhahiomakoneella. Koska käytin paksua lautaa, myös syvyyssuunnassa oli mukavasti työstettävää materiaalia. Vaikka ottimet ovat varreltaan suorat, sain lapoihin kaarevan muodon.

Konevaralla syntyikin jo melkein valmista tavaraa, mutta tein vielä hienosäätöä käsin hiomalla. Ensin 100-paperilla, sitten 240:llä.

Poran terä oli repinyt kummankin ottimen halkion perukkaan pieniä koloja, ja näin jo silmissäni, miten sinne pesiytyisi salaattia mussuttavia pöpöjä. Mutta ei minun ottimiini! Halkion viimeistely hoituikin odottamaani näppärämmin pyöröviilalla. (Hiottavaa kappaletta kannattaa välillä puhallella ilmapuristimella.)

Tein vielä vesihoinnan, joka sujuu näin: Kostuta pinnat kevyseti rätillä, odota, että pinnat ovat täysin kuivia ja hio pystyyn nousseet syyt 400:lla. Toista, jos olet turhantarkka, kuten minä. 

Käsittelin ottimet loppuun öljyllä. Olisin halunnut käyttää unikkoöljyä, mutta Ruotsi-teemalla (ja nuukana) tyydyin erään huonekalujätin puunsuojaöljyyn. Öljy tummentaa puuta, mutta tervalepän tapauksessa se tuo esiin puulle ominaisen punertavan sävyn. Me like it!

Loppuun on vielä pakko tunnustaa, että pahimmillani olen ollut aikamoinen Strömsö-intoilija. Joku päivä olisi hienoa mennä paikanpäälle "pyhinvaellukselle"!