20.5.2016

Monomaanikon tyyny



Monomonomonomonomonomaniaa! Näin kaupassa tällaisen neuletyynyn, ja ihastuin kertaheitolla. Mittakaavalla leikkiminen ja pieni hulluus yhdistettyinä kirkkaisiin väreihin ovat vain jotain, mitä en voi vastustaa. Ajattelin, että äkkiäkös siinä kauan menee, jos tuollaisen tekee itse. Ja menihän siinä.

Alkuperäinen idea ja kuva: Design House Stockholm

Tekniset tiedot: Lankana on Novitan Nalle ja puikon paksuus 3,25. Loin puikoille 40 silmukkaa, ja lähdin reippaasti kokeilemaan, minkä paksuinen tuubista tulee. Aika paksu, kuten huomata saattaa. Tyyny syntyy neulomalla pelkkää oikeaa, yhteensä viisi lankakerää Unohdin mitata lopullisen pötkylän mitat ennen päättelyä, mutta neuloin ehkä viisi metriä.

Neuleeseen upposi muutama tovi. Pelkän oikean kutominen ei vaadi suurtakaan keskittymistä, joten neule oli mukana muun muassa TV:tä katsellessa, kavereiden kanssa juorutessa, bussissa ja lentokentällä. Kaikenlaista sen ääressä tulikin pohdittua. 





Neule kävi kanssani mutkan ulkomailla, enkä tohtinut yrittää metallisten sukkapuikkojen viemistä kolmen eri lentokentän läpi. Siispä ostin matkaa varten Knit Pron koivupuisen pyöröpuikon, jossa on irrotettava 80 cm:n kaapeli. Pienen epäuskon kanssa taistelin neuleen puikolle ja kokeilin neuloa työtä eteenpäin Magic Loopilla. Mutta mutta. Silmukat olivat kireällä kuin viulun kielet, ja olin jo aikeissa luopua koko pyöröpuikosta. Epätoivoisen Googlettamisen jälkeen törmäsin hienon hienoon neuletekniikkaan nimeltä Half Magic Loop. Ohje mm. täällä.

Tein pötkylästä solmun tällä animoidulla ohjeella ja päättelin päät yhteen silmukoimalla, ohje taas vaikkapa täällä.
Ja sitten. Silloin tällöin minulta kysytään, onko tekemäni X kopio jostain, tai suunnittelinko X:n ihan itse. Välillä tällainen turhauttaa, mutta kyllä, saan netistä, lehdistä ja TV:stä vaikutteita ja hyödynnänpä myös suoraan muiden ohjeita ja ideoita. En kuitenkaan koe siitä tunnontuskia, koska etupäässä tekemistäni ohjaavat halu tehdä itse, kokeilla ja oppia. Bloggaaja on paasannut. 

Loppuun söpö kissakuva (jes, parvekekausi on auki!)



1.5.2016

Seinäruusut

Vuokra-asunnon tylsää maalarinvalkeaa seinää voi piristää monin tavoin koskematta pensseliin ja poraan. Ehdoton suosikkini seinien pikatuunaukseen on teippi, monissa eri muodoissaan. Tässä parhaat kokemukset, suositukset ja varoitukset vuosien varrelta.

Yksikään projekti ei ole vaikea toteuttaa, aikaa vain menee viidestä minuutista yhteen iltaan. Aloitetaan nopeimmasta.

Rastit seinällä





Rastin tai muunlaisen asteriksin voi toteuttaa käden käänteessä. Nämä rastit jäivät olkkarin seinään erään kuvaussession jälkeen, ja laiskuuttani totesin, että nehän sopivat sinne oikein hyvin. 

Teippinä on vihreä sähköteippi. Se on kokemukseni mukaan paras teippi seinäkoristeluun. Se ei jämähdä kiinni eikä siitä jää liimatahroja, ainakaan näin vuoden seinässä olon jälkeen.

Värähtelyä


Uusimpana ja lyhytkestoisimpana komeutena olohuoneen seinää koristi washiteippi (aka paperiteippi), joka kuvasi jonkinlaista seismografin tai sydänkäyrän viivaa. Washi on teippinä kevyttä ja sen liima on melko heikkoa, joten se ei pysynyt epätasaisessa seinässä paria vuorokautta pidempää. Harmi! Washiteippiä saa vaikka missä väreissä ja kuvioitunakin. Saatan ottaa sekä teipin että aiheen kanssa uusintaottelun jossain vaiheessa.

Vappu a
ina 


Kennopaperia voi tehdä itse, ja sehän on jo syy sinänsä tehdä sitä! Kennopaperipallon hienon kuvallisen ohjeen löytää Bambulan blogista. Tein omani puolikkaalla paperimäärällä, jolloin koristeesta tulee puolipallo. Puolipallot kiinnitin seinään karhun tarralla. Karhun tarra on tarpeeksi jämäkkää pitämään koristeet seinässä mutta myös tarpeeksi nöyrää, jos silmäniloja tulee tarve  siirtää.

Nämä kennopaperipuolipallot tein itseasiassa jo viimevuoden puolella pehmentämään taanoisten hevisynttärien tunnelmaa. Nyt keväällä siirsin ne kaikki parveilemaan eteiseen, josta jouduin irrottamaan edellisen eteisen komistuksen (nyyh), graafisen teippitaideteoksen.

Graafinen teippitaideteos



Tämän luomuksen tein yhden illan (ja alkuyön) inspiraatiossa. Materiaalina oli kaapista löytynyt urheiluteippi, jota ei kenenkään teippitaitelijan tule käyttämän! 

Urheiluteippi vaikutti hyvälle idealle, mutta. Luomisvaiheessa teippi venyi, ja ajan kanssa se alkoi palautua alkuperäiseen mittaansa. Työ siis kutistui seinällä. Teippi myös väsyi ja alkoi retkottaa kohdassa, jossa olin vetänyt sitä kulman yli. (Ok, nämä ominaisuudet voivat päteä sähköteipilläkin, johon olen päättänyt tarttua, jos tällaiseen tulevaisuudessa ryhdyn.) Viimeinen naula urheiluteipin arkkuun lyötiin kun irrotin väsyneet ja kutistuneet teipit. Viimeisillä voimillaan teippi nimittäin vei mukanaan osan seinän pinnoitteesta! OMG! Pääsinpä käyttelemään tasoitetta... JA teipistä jäi melkoiset liimatahrat seinään. Niitä olikin kiva putsailla lakkabensiinillä. Never again, urheiluteippi

Mutta kyllä meillä oli teippiteoksen kanssa hyvät yhteiset kaksi vuotta, eli teos pysyi katselukelpoisena hyvän ajan.