Kaurismetsä lattialla

Mulla on vaikea riippuvuus sisustuslehtiin ja -blogeihin. Ajoittain se johtaa siihen, että meille rantautuu jokin sisustusilmiö, viimeisten joukossa mattona palveleva ryijy. Asuntoon hiipii salakavalasti etnovivahteista tekstiiliä...

Ryijyvanhus oli kirppislöytö, eikä sitä oltu hinnalla pilattu. Syytkin olivat selvät: Ryijy on hieman harva, mikä näkyy hapsurivien väleinä, ja siihen oli pinttynyt voimakas tupakan ja ummehtuneen haju. Ensimmäisen "vian" kanssa pystyn elämään, koska väri ja kuviointi ovat juuri minun mieleen. (Kauriita? Laamoja? Lampaita? Kauriita sanon minä.) Toisen vian kanssa tarvittiinkin sitten Marttoja.

Siis Marttoja? Kyllä. Tässä toinen tunnustus: olen siivous- ja huushollausniksiaddikti. Kaunis mutta totuudenmukainen luonnehdinta. Seuraan Marttojen Facebookia ahkerammin kuin monen kaverini, ja jos äiti ei osaa neuvoa kodinhoidossa, niin Marttojen nettisivu osaa viimeistään. Siispä kun kahden viikon tuuletus ei auttanut, tupakan ja ummehtuneen haju lähtikin Marttojen neuvon mukaisesti laimeassa etikkavedessä liottamalla ja mäntysuopapesulla. Ympäristöystävällisestä ja taloudellista!

Enää piti ommella epäsiistit ja kuluneet hapsut piiloon ja korjata purkautunut yläreuna.

Onneksi sain helppoon hommaan "apua".

Tämä lanka on MINUN!

Vaan kukapa voisi vastustaa kalastajanlankaa?