Valoa pimeään! Vai hohtoa hämärään?

Mulla on varmaan jokin fiksaatio tehottomiin valaisimiin. Kävin nimittäin Kaapelitehtaan kirppiksellä tässä taannoin (never again, huh mitkä jonot!) ja hankin itselleni valokirjaimen, tuon joka kodin koristelampun!

Olin jo aiemmin sommitellut mielikuvissani valokirjainta kotiin, mutta niiden hinnat ovat aina olleet minulle liian suolaisia. Törmäsin siis tähän yksilöön täysin sattumalta, ja sormeni alkoivat suorastaan syyhytä, kun myyjä kertoi, että kirjaimen valot eivät toimi. Pakkohan minun oli sitten ostaa niin lupaava ja erikoinen "projektiaihio". Tinkausvaran ja maksamani summan perusteella kirjainbuumi on selvästi laantumassa, ja tulen onnellisesti jälkijunassa, mutta eipä se ole niin justiinsa. 

&-merkki olisi ollut kaikkein hienoin, mutta nappasin mukaani parhaan saatavilla olleen kirjaimen, isohkon H:n. Ei olenkaan huono sekään!

Kotimatkalla kanssamatkustajat kiittivät! (Sorry karkea kännykuva)

Sähköhommiin en missään vaiheessa ajatellut lähteä omin päin, vaan päätin virittää kirjaimen sisään ulko- ja sisäkäyttöön sopivat led-valot. Googlailun perusteella tämä on fiksuin ja yleisin tapa kunnostaa kirjain. Jouluvaloina palvelleet led-valot löytyivätkin minulta jo kaapista.

Ensimmäisenä työvaiheena oli tietenkin pesu. En nyt malttanut olla laittamatta yhtä hienoa ennen-jälkeen -kuvaa:

Ja tältä siellä kirjaimen sisällä näytti:

 

Vanhat putkivalot olivat yllättävän heppoisesti kiinni kirjaimen sisällä, ja purkutyö oli tässä vaiheessa pesua lukuun ottamatta helppoa. Valosarjaa varten suurensin kirjaimen takana ollutta reikää.

Uusien valojen asennus ei kuitenkaan ollut niin yksioikoista kuin ehdin kuvitella. Kokeilin aluksi, miltä kirjain näyttää, jos ledit vain laittaa kirjaimen sisään.

Ei hyvältä! Suunnitelma A meni surkeasti pieleen, sillä valo ei jakautunut ollenkaan tasaisesti. Iso osa valotehosta meni hukkaan ledien sojottaessa sinne tänne.

Oli siis aika laatia suunnitelma B. Sain ideointiin hieman apua, ja päätin asentaa kirjaimen sisään kehikon ledeille, jotta ne kaikki osoittaisivat ulospäin. Kehikko syntyi 3 mm:n vanerista vannesahalla ja kärsivällisyydellä.

Käyttämässäni valoletkassa on yhteensä 80 lediä, joten jokaiselle piti porata oma reikänsä. En viitsinyt porailla reikiä vaneriin summittain, vaan merkitsin paikat karkean mittauksen ja silmämääräisen arvion perusteella. Koska kehikosta tuli yllättävänkin istuva, tein sivuun pienet kolot, joiden avulla kehikon voi tarpeen tullen nostaa pois kirjaimesta. Tämä olikin fiksu veto, kuten sain huomata!

Sitten vielä hieno kuva porausta edeltävistä virityksistä. Seuraava paasaus on ennen kaikkea on muistutus mulle itselleni! Porattava puukappale on kiinnitettävä hyvin, ja vanerin alle kannattaa laittaa hukkapuuta, johon asti voi porata huoletta. Jäljestä tulee siistimpää, kun poran kiertosuunnan kääntää, ennen kuin terän vetää pois. Puristimet kannattaa laittaa vielä lähemmäs toisiaan kuin kuva antaa ymmärtää. 

Ja viimeisenä, mikään huolellisuus ei auta, jos puuhun käyttää metalliterää... No, ei vaneripohjasta sentään fiaskoa tullut, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Onneksi kehikko jäi kirjaimen sisään, oma silmä ei olisi kestänyt tällaista esillä.

Tässä ledit on tökitty omille paikoilleen. Päätin myöhemmin vielä liimata ne kiinni vaneriin kuumaliimalla, ihan varmuuden vuoksi. Viritelmä vaikutti jo lupaavalta...

Mutta ei! Valo oli vieläkin liian pistemäistä, joskin sen suunta oli oikea. Valon piti vielä saada hajaantua kirjaimen sisällä, jotta se loistaisi ulos tasaisemmin. Siispä suunnitelmaan C.(BTW: Kuvassa yllä näkyy valitettavan hyvin halppisledien laatuongelma: Ledien valon lämpö vaihtelee jo yksittäisessä sarjassakin. Valkeassa valossahan tuo ongelma ei tule esiin, mutta värikalvo paljastaa laatuvirheen. Tsot!)

Lisää purkamista siis. Jotta rakentamani valokehikon sai syvemmälle, kirjaimesta piti poistaa kokonaan välitaso, jonka varassa alkuperäiset valot olivat. Purku hoitui poraamalla pois pistehitsaukset (64 kpl!), jolla taso oli kiinnitetty kirjaimen sisään. Tämän projektin mittaan kasvoin kyllä henkisesti, koska en ollenkaan pidä käsivaralla poraamisesta.

Kaikki purkaminen ja poraaminen viimein takana!

Projektin loppupuristus tuli otettua olohuoneessa. Enää oli jäljellä pieni palikkatesti. 

Välipohjan poistaminen oli succé! Lopussa kiitos (ja H) seisoo:

Lopuksi vielä todettakoon, että ulkona pimeässä kuvaamista on harjoiteltava! Aavemainen hehku saa tämän kerran mennä Halloweenin piikkiin.