Kunnostettu String

Pohdiskelin kauan aikaa haluanko seinälleni blogihyllyksikin nimetyn Stringin vain en. Toisaalta hylly on hieno mutta toisaalta sen yleisyys tekee siitä jo vähän tylsän. En myöskään pidä avohyllyistä, joille yleensä kertyy kaikenlasta roinaa, vaikkakin kauniille esineille hylly kyllä tekee kunniaa.

Kaikenlaiset juupas-eipäs-pohdinnat unohtuivat kuitenkin kokonaan kun löysin kotipaikkauntani kirppikseltä Stringin suoraan 50-luvulta. Hylly oli aika rähjäisessä kunnossa, mutta minulle kunnostusprojekti oli vain mieleinen. Tätä en tietenkään kertonut kirppiksen myyjälle, vaan tingin hinnan kukkarolleni sopivaksi ja poistuin myhäillen hyllyn palat kainalossa.

Sitten itse projektiin. Hyllyn metallilankakehikko oli päällystetty jollain kumimaisella pinnoitteella, joka oli vuosien mittaan täysin kellastunut ja paikoin repeillyt. Se jouti siis kokonaan pois. Päällysteen poiston jälkeen hioin teräspinnat 240-rakeisella hiekkapaperilla ja maalasin ne ensin pohjustussprayllä ja sitten valkealla spraymaalilla. Maalausjälki ei ehkä ollut ensiluokkaista, mutta riittävän hyvää omaan käyttöön. Tässä on selvästi vielä opettelemista...

Hyllyn tasot olivat ihana yllätys, sillä nykymallista poiketen ne ovat umpipuiset! Puukalusteiden kunnostaminen on etenkin kaltaiselleni aloittelijalle huomattavasti helpompaa kuin viilu- tai lastulevykalusteiden kunnostaminen, koska kalusteen pinta ei kulu "puhki" jos vanhan pintakäsittelyn poistaa mekaanisesti kuten minä tein. (En yleensä käytä kemikaaleja jos ei ole pakko.) Lisäksi puupinnasta voi nostaa vanhoja lommoja pois turvottamalla puukuidut kuumalla silitysraudalla märän kankaan läpi. Tämän työvaiheen onnistuminen edellyttää kuitenkin sitä, että puukuidut eivät ole katkenneet.

Poistin hyllylevyjen metalliset kannakeosat ja merkitsin niistä jokaisen numerolla, jonka kirjoitin myös kannakkeen paikalle. Tämä on hyvä varotoimi, sillä puuesineet yleensä elävät ajan mittaan, eivätkä näennäisesti samanlaiset palat välttämättä sovikaan toistensa paikoille! Saranalliset kannakkeet öljysin ompelukoneöljyllä, joka vetreytti paloja huomattavasti.

Hienoja yksityiskohtia nuo kannakkeet!

Hyllylevyjen vanhan lakkapinnan olisi voinut poistaa suorista puulevyistä höylällä, mutta aika ja kosteus olivat hieman vääntäneet hyllylevyjä. Lakkapinnan poistamiseksi kauttaaltaan höylää olisi siis pitänyt käyttää aika paljon, jolloin levyt olisivat ohentuneet ja hyllylevyjen kannakepaloille tehdyt upotukset olisivat osittain kadonneet. Tämän projektin myötä opin, että hiominen EI sovi lakan poistamiseen, koska lakka tukkii hiekkapaperi karkean pinnan alta aikayksikön. Vanha lakka lähtikin puupinnalta siklaamalla, eli kuorin pinnoitteen pois tarkoitusta varten tehdyllä teräslastalla. Jos sikli on outo työkalu, suosittelen siihen tutustumista, sillä se on helppo ja hyvää jälkeä tekevä käsityökalu!

Kohotin siis hyllylevyjen pinnasta lommot ja siklasin ne, ja nimenomaan tässä järjestyksessä, jotta sain myös kuopalla olleista kohdista lakan pois. Viimeistelyyn käyttämäni lakka oli puolihimmeää.